Elämä on jännää. Sain eräältä sinkkuystävältä vinkin mobiilideittisovelluksesta, jonka latasin kännykkään, sillä lapsen nukkuessa, iltaisin, kaipaa jotain pientä säpinää. Sovellus hakee määritetyn välimatkan päästä ihmisiä ja näyttää heistä kuvia, joista voi tykätä tai ne voi hylätä. Jos sitten molemmat osapuolet ovat tykänneet toisistaan, siitä tulee tieto ja voi viestittää toiselle. 

Päivää sovelluksen lataamisen jälkeen, tuli kuva tyypistä, joka asui lähellä. Olimme tykänneet toistemme kuvista, joten lähetin hänelle hymiön ja hän vastasi. Kirjoittelimme viestejä viikon verran, jonka jälkeen päätimme tavata. Sain pojan pariksi tunniksi hoitoon kummitädilleen. Pumppasin maitoa varalle. Kävimme kahvilla ja lopulta mies tuli vielä illalla kyläilemään pojan ollessa jo kotona. Sen jälkeen olemme tavanneet monena päivänä, mielestäni synkkaa hyvin. Jännittävää! Eihän sitä vielä tiedä tuleeko tästä jotain enemmän, mutta mahdollisuuksia voisi olla. Tosin pikkumies pitää välillä huolen, että keskustelu ei onnistu. Onneksi mies tykkää lapsista ja on kärsivällinen. Jos tästä ei taasen tule mitään, on ainakin ollut mukavaa ja pientä säpinääkin.