Viime päivinä on ollut paljon keskustelua naisten kehosta ja sen hyväksymisestä, ettei tavallinen nainen näytä mallilta, varsinkaan kun ikää tulee ja lapsia. Tämä Suomessa käyty keskustelu lähti siitä, kun blogaaja Minttu julkaisi blogissaan mami go go, kuvan itsestään vähissä vaatteissa, raskausarpivatsoineen ja haastoi muut naiset tekemään saman. Mielestäni julkaistu kuva oli upea, niin kuin kaikki muutkin sadat haasteeseen osallistuneet. Mikä siinä on, että toisen kropan hyväksyy ja sitä pitää kauniina, mutta omaa ei? Itse en kyseiseen haasteeseen uskaltaisi lähteä, vaikka olenkin joskus miettinyt sen kroppani kuvaamista. Vatsakuvia haluaisin tänne blogiin joskus tulevaisuudessa laittaa, sitten kun vatsa alkaa näyttää raskausmahalta.

Itseluottamus on iso juttu. Itseltäni se on puuttunut ja vasta nykyisen mieheni kanssa olen kehdannut ylipäätään näyttäytyä alasti. Niin paljon itseäni olen aina hävennyt, myös silloin kun olin normaalipainossa. Kyllähän se, että voi olla oma itsensä toisen edessä, on parisuhteessa iso juttu. Varmasti siksi olen kokenut, että tämä suhde on minulle parasta mitä on tapahtunut. Itse kun en ole koskaan synnyttänyt, olen miettinyt, että ne ketkä ovat lapsen saaneet, saavat näyttää siltä. Itse en ole voinut itselleni selittää miksi vatsamakkara roikkuu, minunhan pitäisi olla timmi kun en ole synnyttänytkään. Ehkä sitä hyväksyy kroppansa vanhempana, kun ei ole tarvetta miellyttää ketään. Tai sitten tämä epävarmuus seuraa vanhoille päiville asti. Tänään yritän hyväksyä kroppani vähän paremmin, vaikka en haasteeseen osallistukaan. Nostan kuitenkin hattua kaikille, jotka osallistuvat.