Meidän päivä:

Aamulla herätään seitsemän jälkeen. Lapsi on kärttyinen ja itkuinen. Syötän pojan, jonka jälkeen heijailen, rauhoittelen, keinutan. Kymmeneltä istun vielä pojan kanssa olohuoneen lattialla ja yritän saada selvästi väsynyttä lasta nukkumaan. Vauva nukahtaa jalkojeni päälle kun heijaan niitä edestakaisin. Nostan vauvan vaunuihin ja liikuttelen niitä. Jonkin ajan päästä kerään kainaloon ison kasan pyykkiä ja vien ne koneeseen, kone päälle ja sitten vaunuista kuuluu kitinää, menen taas heijaamaan vaunuja.  Kello on yksitoista, minulla on nälkä. Menen keittiöön ja otan voileipätarvikkeet esiin, tiskipöydällä on järjetön tiskivuori. Mietin, että jos on päivällä aikaa, täytyy tiskata. Vaunuista alkaa kuulua kitinää, jätän tarvikkeet pöydälle ja menen taas heijaamaan vaunuja. Hetken päästä menen keittiöön ja teen kaksi voileipää, vaunuista kuuluu kitinää, heijailen niitä ja syön samalla leipiä. Lopulta vauva itkee lohduttomasti, kello on vähän yli kaksitoista. Otan vauvan vaunuista, vaihdan vaippaa, lohdutan ja heijailen. Annan refluksilääkkeen vauvalle, puolet tulee rinnuksille. Vähän ajan päästä annan rintaa ja vatsalääkkeen. Lopulta laitan pienen sitteriin ja keinutan sitä, vauva tuijottelee verhoja ja lopulta silmät painuvat kiinni. Kello on yksi. Nostan vauvan sitteristä ja siirrän vaunuihin, heijaan hetken, mutta vauva tuntuu nukkuvan. Päätän käydä suihkussa, lähinnä juoksen suihkun läpi, kun tulen takaisin, vauva alkaa itkeä, lohdutan ja laitan taas sitteriin, nyt vauva ei enää nukahdakaan. Vaihdan vaippaa, syötän ja laitan vaunuihin, heijaan vaunuja kunnes pikkuinen hiljenee. Kello on puoli kaksi, otan pinon laskuja ja maksan niitä nettipankissa. Käyn jokaisen laskun välissä heijaamassa vaunuja. Lopulta vauva herää, kello on kolme. Pikkuinen itkee ja on kärttyinen, heijaan ja lohdutan, yritän hieroa, pikkuinen ei tykkää. Hetken viihtyy mahallaan, mutta lopulta alkaa taas itkeä. Menee nelisen tuntia ja kello on seitsemän. Heijailen vauvaa jalkojeni päällä ja poika nukahtaa, vien vaunuihin. Mietin kumpi on tärkeämpää ripustaa pyykit kuivumaan vai syödä. Päätän ottaa pyykit. Tulen pyykkikasan kanssa makuuhuoneeseen, vauva kitisee. Lasken märät pyykit kuivaustelineelle ja alan heijata vaunuja. Kun vauva rauhoittuu ripustan pyykit. Vauva kitisee, heijaan vaunuja ja mietin miten hoitaisin syömisen nopeasti. Jääkaapissa on edelliseltä päivältä jäänyt uuniperuna ja vähän täytettä. Heitän perunan mikroon, kaadan lasin maitoa. Kun pääsen pöydän ääreen, vauva kitisee jo. Heijaan vaunuja ja vauva hiljenee. Otan lautasen taas käteeni, vauva alkaa taas kitinän. Nyt päätän etten välitä, vaan jatkan syömistä. Poika alkaa huutaa, käyn ottamassa syliini ja työnnän rinnan suuhun. Kun poika syö, kauhon samalla ruokaa suuhuni. Väsyttää. Kello on kahdeksan, lohdutan kitisevää ja itkevää vauvaa. Lopulta vauva nukahtaa syliin, kello on puoli yhdeksän, vien vaunuihin ja heijaan. Menen keittiöön ja otan pakastimesta jäätelöä. Istun olohuoneeseen syömään. Mietin päivääni, mielessä päälimmäisenä vauvan itku, oma lohduttomuus ja väsymys. Nyt vauva ei ole herännyt, itse en enää jaksa tiskata tai tehdä muutakaan ja toisaalta talossa on hiljaisuus. Kissa aloittaa huutamisen, en jaksaisi kuunnella, ei auta, se huutaa, itkettää... 

Sellainen maanantai.