Voi elämä miten suloinen tuollainen pieni lapsonen voi olla! Eilen illalla oli pitkästä aikaa hankalampi ilta kun pikkuinen ei meinannut nukkua. Yöllä nukuttiin kohtuullisesti, mutta jossain vaiheessa pikkuisella oli taas pidempi virkeäjakso. Aamulla pikkumies heräsi seiskan jälkeen ja oli selkeästi virkeä. Päätin, ettemme siltikään nouse vielä, vaan kerrankin kun on päivä jolloin ei ole ketään tulossa käymään tai muuta ohjelmaa, löhötään sängyssä. Makoilimme siis sängyssä ja ihailin pienen ihmisen ilmeikkyyttä ja suloisuutta. Pikkumies oli melko hyvällä tuulellakin ja niinpä sitten makoiltiin siinä ja rupateltiin. Minä siis rupattelin ja pikkumies tuijotteli. Välissä vaihdoin vaipan ja sitten takaisin. Puolitoista tuntia pikkuinen jaksoi olla hereillä ja sitten alkoi silmät painumaan, lopulta nukahti.

Tein aamutoimet ja laitoin itseäni ulkoilukuntoon. Kun pikkuinen heräsi, syötin ja puin ulkovaatteet päälle. Käytiin tosi pitkällä vaunulenkillä, johon kuului pari kauppavierailua. Käytiin eläinkaupassa sekä ruokakaupassa samalla. Poika raotteli välillä silmiään, mutta kun vaunujen liike jatkui, hänkin jatkoi uniaan. Oltiin ulkona pari tuntia. Aurinkoista oli, mutta tuulista. Pojalla ei ollut mitään hätää vaunukopassa ja vaatteitakin riittävästi, mutta äitin pää oli jäässä kun en ollut tajunnut ettei siellä ollutkaan lämmintä.

Loppupäiväkin meni mukavasti, poika nukkui ison osan ja illalla oli taas yhden parin tunnin jakson virkeänä. Tuijotteli telkkaria ja ympärilleen muutenkin. Nyt nukkuu ja itse harkitsen myös nukkumaan menoa. Huomenna tulee perhetyöntekijä käymään iltapäivällä, muuta ohjelmaa ei huomiseksi olekaan. Loppuviikkokin on aivan tyhjää ja aion nauttia siitä pojan kanssa kahden. Ystäväni lupasi mennä pojan kanssa lenkille viikonloppuna jos haluan hetken omaa aikaa, en vielä osannut sanoa haluanko. Täytyy katsoa mikä fiilis on.