Tänään on ollut ihan kauhea olla. Menkkakipuja muistuttavaa kipua lähes taukoamatta, missään asennossa ei ole pystynyt olemaan. Limatulppakin sitten irtosi. Soittelin jo synnärillekin, että voiko kyse olla synnytyksen starttailusta ja totesi kätilö siellä, että siltä vaikuttaa vaikka varma ei voi ollakaan. Kehotti olemaan rauhassa ja rentoutumaan, ottamaan särkylääkettä menkkakivun omaiseen tunteeseen. Vauvan liikkeitä pitää myös laskea kun kaveri on ollut tosi hiljainen tänään. 

Vähän on sellainen fiilis, ettei nyt vielä tarvitsisi syntyä kun on tekemistä vielä kaikenlaista. Tänään olivat myös ystävät kylässä ja tiskiäkin keittiö täynnä. Oli ystävillä kivaa kun tämä mamma vaihtoi asentoa ja pyöri kuin väkkärä. Missään asennossa ei ollut hyvä olla. Saa nähdä miten käy naisen, oma tuntemukseni on ollut pitkään, että ennen laskettua aikaa vauva syntyy ja aamulla äidilleni sanoin, että kropan tuntemuksista johtuen epäilen, että viikon sisään syntyy. Kuitenkin jos voisi heittää pienen toiveen, niin mieluummin viikon päästä kuin huomenna. 

Se limatulppa oli kyllä helppo tunnistaa, limaa tuli runsaasti ja siinä oli vähän verta joukossa. Limatulppahan ei itsessään ole merkki synnytyksestä, joillain se irtoaa pariakin viikkoa ennen, toisilla vasta synnytyksessä. Itsekin olen sitä synnytystä pähkinyt lähinnä näiden muiden tuntemusten takia. Aamulla ollaan viisaampia, ystäväkin on pakannut laukkunsa valmiiksi varalta, että lähtö tulisi. Omakin sairaalakassi on ihan hyvässä kunnossa, kameran laitoin nyt yöksi lataukseen. Huomenna jos olen vielä kunnossa ja yhdessä osassa, yritän katsoa mitä valmisteluja on tekemättä. 

Nyt on kyllä sekava olo, ei tiedä mitä ajatella. Minulla voi hyvin piankin olla pikkuinen vieressä. Minusta tulee äiti!