Tapasin äskettäin tuttuni, joka on äitiyslomalla parhaillaan. Oli mukavaa jutella ihmisen kanssa, jolla nämä odotusajatkin ovat vielä muistissa, mutta on jo kokemusta sen jälkeisestä ajasta. Juteltiin pitkään ja oli helpottavaa kuulla miten samanlaisia pelkoja ja huolia hänellä oli ollut raskauden aikana. Sain tutultani myös kaksi vinkkiä; toinen oli että keskittyy valmistautumaan synnytyksen jälkeiseen elämään kun synnytykseen ei oikein voi valmistautua ja toinen oli että opettelee rentoutumaan mikä on tärkeää kun supistukset tulevat. Kun oppii rentouttamaan leukansa, muukin kroppa rentoutuu. Nämä olivat neuvot joita sain. Olen ollut kyllä tyytyväinen etten ole vielä kauheasti synnytystä pyöritellyt mielessäni eikä mitään isompia painajaisia ole siitä tullut. Ehkäpä sitäkin alkaa jännittää kun aika on lähempänä.