Vauva on selkeästi laskeutunut alemmas, mahan muoto on parissa päivässä muuttunut. Muutama hassu tilanne on tullut vastaan viime päivinä. Esim. vessakäynti voi tuntua hyvinkin hassulta jos samanaikaisesti vauva pukkaa pään kanssa alaspäin. Olo on muuttunut myös koko ajan ahdistavammaksi, kun tekee kotihommia, on pakko lepäillä välillä kun alavatsaan painaa ja tuntuu ikävältä. Vessassa käyn usein kun tuntuu, että on tarve mennä, tosin aina ei läheskään ehkä olisi ollutkaan tarvetta oikeasti. Selkä on pari viimeistä yötä vaivannut unettomuuteen asti. Yleensä aamuisin olen saanut vähän otettua takaisin ja saanut pari tuntia nukuttua.

Tänään olen ollut pikkuisen ahkerampi. Sain muutaman sälälaatikon tyhjäksi, vaikka vieläkin niitä on liikaa. Miten sitä tavaraa voikin riittää ja riittää, alkaa jo ahdistaa. Huomenna on paljon ohjelmaa, enkä ehdi tehdä lisää, mutta sunnuntaina yritän puristaa loput kuntoon. En jaksa katsella noita laatikoita enää yhtään pidempään. Ajattelin hakea häkkivarastosta myös turvakaukalon valmiiksi.

Tänään ystäväni kävi illalla visiitillä. Hän on tulossa kanssani synnytykseen ja kävimme läpi siihen liittyviä juttuja. Sain häneltä myös muutamia keittiöjuttuja, joita oli puuttunut ja heillä oli ylimääräisenä.

Voin kyllä ymmärtää miksi kaikki sanovat, että viimeiset viikot ovat tukalat ja että lasketun ajan jälkeen ylimenevät päivät tuntuvat tuskaisilta. Jos jaksaisin tehdä niin paljon kuin haluaisin, niin ei varmaan haittaisi, mutta parin viime päivän olotila antaa viitteitä, että voi tulla hankala loppuaika. Huh! Synnytyskin on alkanut pyöriä mielessä, mutta edelleenkään siihen ei liity pelkoja tai paniikkia. Jotenkin en osaa pelätä, synnytys on vaan se asia joka kuuluu tähän. Vaikka tiedän, että se tuo kipua, niin jotenkin olen niin onnellinen että pääsen kokemaan sen. Olin kuitenkin jo pitkään varma, etten koskaan pääse kokemaan äitiyttä.