Vauvalla ei ole tänään ollut vatsavaivoja juurikaan. Ehkä pientä kipristelyä, mutta ei itkua. Voiko ruokavaliolla tosiaan olla näin paljon merkitystä? Tänään olen jättänyt kaiken pois ruuasta, mikä voisi vähänkään vaikuttaa, paitsi maitotuotteet. Tarjosin jäljelle jäänyttä omenapiirakkaa äidilleni, mutta en ottanut itse. Vauva nukkui hyvin iltaan saakka. Välillä toki heräsi syömään. Sain iltapäivällä tiskattua tiskivuoren ja tehtyä ruuan valmiiksi. Äitini tuli kuuden maissa, juoksin ensimmäisenä ulos viemään roskikset kun äitini jäi katsomaan vauvan perään. Sitten istuttiin ja rupateltiin. Oli mukavaa vaihtaa kuulumisia. Vauva heräsi pian äitini tulon jälkeen, eikä nukkunutkaan sitten koko aikana. Pikkumies nukahti vasta kahdeksan jälkeen, mutta heräsi uudelleen alle puolen tunnin päästä. Nyt pikkuinen nukkuu jälleen. Olin ajatellut tänään kylpyä vauvalle, mutta siirsin sen huomiselle jolloin ei ole muuta ohjelmaa.

Kohta on viikonloppu, taas yksi viikko takana ja vauvalla kolme viikkoa vatsan ulkopuolista elämää takana. Sunnuntaina olisi ollut laskettu aika, nyt mahani on vain muisto ja ollaan eletty vauva-arkea jo jonkin aikaa. Jonkinlainen rutiinikin on jo syntynyt ja vauva tuntuu tutulta, omalta lapselta. Tai kyllä pikkumies tuntui omalta ihan ensihetkellä, mutta tällä hetkellä osaan jo vähän tulkita pienen ilmeitä ja tarpeita. Vauvan ilmeet ja piirteet on tutut, piirtyneet mieleen niin, että näen ne mielessäni vaikka vauva ei olekaan tässä. Minun pieni mieheni, jonka ensimmäiset sukat jäivät tällä viikolla pieniksi.