Otsikko kertoo tästä päivästä olennaisen. Koko päivän olen ottanut levon kannalta ja maannut sohvalla katsoen telkkua. Montaa löhöilypäivää ei selkä varmastikaan kestä, mutta ajattelin että jos pari päivää jaksaisi enemmällä levolla ja sitten voisi vähän liikuskella ja puuhaillakin. Huomenna ajattelin myös tehdä ensimmäiset sokeriarvotestit. Se tarkoittaa, että päivän aikana pitäisi syödä säännöllisesti monta kertaa. Tekee kyllä hyvää minulle, normaalisti syön pari kertaa päivässä ja loput syömiset korvaan tuoremehulla tai maidolla.

Mies laittoi viestiä, kyseli miten voin ja lähetteli tsemppiä ja kielsi rasittamasta liikaa. Mietin tänään taas tätä kaikkea. Sitä miten itse olin valmis hyväksymään hänen huonot puolensa ja miten tein paljon asioita hänen ja suhteemme eteen. Ja sitä miten mies ei ollut valmis tekemään suhteemme eteen töitä eikä halunnut seistä rinnallani edes tällaisena aikana. Mietin myös hänen uutta suhdettaan, mitä se antaa hänelle enemmän kuin meidän suhteemme. Ainakin nainen on kaunis ja hoikempi kuin minä, ehkä hän on sitten jollain tavalla jännittävämpi, upeampi, seksikkäämpi, hauskempi... En tiedä, ehkä hän on se oikea jos minä en ollut...

Haluaisin päästä jo muuttamaan. Rakentaa itselleni ja murulleni oman kodin. Haluaisin päästä tekemään vauvan nurkkauksen, ripustaa verhot ja sytyttää kynttilät pöydälle. Tiedän, että vanhempani ovat tehneet paljon töitä asunnolla. Pohjatyöt on lähes tehty ja jäljellä on sitten vielä tapetointia ja maalausta. Arvostan läheisteni näkemää vaivaa ja työtä, tiedän heillä olevan muitakin hoidettavia asioita. Ilman näitä ihmisiä, olisin pulassa ja epätoivoinen. Eron jälkeen olen ollut enemmän yhteyksissä ystäviini, ja myös moni ystävä viestittää useammin. Se on kivaa, ei tunnu niin yksinäiseltä.