Pitkä ja raskas päivä. Heräsin aikaisin, jotta sain muutamia asioita tehtyä ennen muuttoporukan tuloa. Muuttoapu tuli yhdeksältä ja siitä alkoi rutistus. Saatiin tavarat siirrettyä melko helposti, mutta porukka jäi sitten vielä auttamaan koottavien huonekalujen kanssa. Nyt olen päässyt jo vähän rauhoittumaan, tavaroiden purkaminen piti jättää huomiselle, sillä selkä ja maha reistailivat sen verran, etten enää pystynyt tekemään enempää. Olen kuitenkin tyytyväinen tämän päivän tuloksiin, vaikka iso tavaroista on laatikoissa ja säkeissä ympäri asuntoa. Huonekalut ovat kuitenkin pääpiirteittäin niillä paikoilla kun on tarkoituskin. Ystäväni tulee aamulla avukseni tavaroiden purkuun. Huomenna illalla asunto näyttää varmasti jo aivan erilaiselta.

Kissa on ollut aivan ihmeissään. Se on kiertänyt asuntoa, naukunut ja tutkinut paikkoja. Välillä se käy luonani keräämässä silityksiä ja lähtee sitten taas jatkamaan tutkimista. Toki sillä on tottumista kun muutetaan hiljaisuudesta kaupunkiin, ja ääniä kuuluu kadulta ja rapusta. Uskon kuitenkin, että kissa tottuu kun on tutut tavarat ja ihminen. Lisäksi asunto on vähän lämpimämpi kuin edellinen. 

Kodistani näyttäisi tulevan kiva, kaikki kalusteet mahtuvat niille paikoilleen mihin niitä suunnittelinkin. Nyt kun vielä kaikki sälä mahtuisi jonnekin ja vaatteet kaappiin, niin alkaa näyttää kodilta. Ensi yönä maistuu varmasti uni, sen verran on ollut viime päivinä puuhaa. Vaikka olen ollut melko hyvässä kunnossa lähiaikoina, huomaan etten jaksa kuitenkaan kovinkaan paljon rasitusta. Kaipa tuo pikkuinen vaan sitten vie sen verran energiaa. Ensi viikolla saan tänne pikkuiselle pinnasängyn, sitten on suurin osa pikkuisenkin tarvikkeista täällä.

Tällaista tänään, huomenna lisää. Taidan kohta kömpiä peiton alle ja ottaa kunnon yöunet.