Eilen tuli täyteen raskausviikko 21. Vielä ei ole varmuudella vauvan liikkeitä havaittu. Pari päivää sitten oli mielenkiintoinen tilanne, uskon että minulla oli harjoitussupistus. Hetkeksi meni maha yhdestä kohtaa kovaksi ja tuntui nipistys. Ensin ajattelin josko se olisi liike, mutta uskoisin että kuitenkin se supistus. Tilanne oli yhtäaikaa jännä, mutta myös säikäyttävä. Seuraavalla kerralla varmasti osaan olla jo säikähtämättä, nyt raksutti päässä hetken että mitä tapahtuu.

Ostin perjantaina pikkuiselle söpöt ja pehmeät potkuhousut. Ne ovat raidalliset ja päävärinä niissä on vaaleanvihreä. Kaikki ostokset mitä olen tähän asti tehnyt, ovat eri kokoisia, jottei kaikki ole samaan aikaan käytettävissä. Uskon, että helposti käy niin, että vaatteet käyvät nopeasti pieneksi ja muodostuu joitain lempivaatteita joita käyttää koko ajan. Löysin myös tonkiessani vaatehuonetta, pienet housut, jotka olen aikanaan itse tehnyt, mutta en muista kenelle ne on ollut tarkoitus antaa. Olen varmasti aikanaan ommellut ne jonkun lapselle, mutta en sitten ole antanut niitä. Kun vierailimme eilen veljen perheen luona, sain myös heiltä muutamia käyttämättömiä vaatteita. Haalarit, housut ja paidan sekä lapaset. Olen nyt kerännyt kaikki ostokset ja saadut samaan kasaan, yhteen koriin kotona. Ei niitä vaatteita nyt ihan kauheasti ole, mutta pikkuisen jo kuitenkin. Sen verran, että niitä voi hipelöidä ja fiilistellä.

Ollaan käyty miehen kanssa leikkimielistä nimikeskustelua ajoittain, saa nähdä koska pääsemme keskustelemaan nimestä aidommin. Nyt ollaan lähinnä puhuttu mitä nimiä ei haluta ja onko kummallakaan jotain "pakollisia", suvusta tulevia nimiä joita pitäisi ottaa huomioon. Kivaahan tuo suunnittelu ja aiheen pyörittely on. Edelleenkin olen kuitenkin välillä niin epäuskoinen sen suhteen, että mahassani oikeasti on pieni ihminen. Milloinkohan sen käsittää ja uskoo, että totta se on?