Olin tänään töissä, tuntui ihan hyvältä. Työmatkat on edelleenkin pitkät, mutta ei tuntunut kauhean pahalta. Tykkään oikeastaan ajella kun iso osa matkasta on moottoritietä. Kotimatkalla vauva intoutui oikomaan itseään ja möyrimään niin, että kipeää teki. Joko se tykkäsi radiosta tulleesta musiikista tai sitten vihasi sitä, en ole varma kumpaa.
Töissä oli myös kivaa, tuntui energiseltä ja oli fiilis, että ihmiset tykkäsivät kun tulin takaisin. Nyt on sitten 2,5 viikkoa aikaa saada töissä hommat valmiiksi, sitten alkaa äitiysloma. Tuuraajani aloittaa onneksi hommat heti, joten ehdimme hetken tehdä samanaikaisesti hommia.
Tulin kotiin melko myöhään. Mies soitti tänään, puhuttiin pitkään. Käytiin läpi mahakuulumiset ja neuvolakäynnit, puhuttiin myös synnytyksestä ja hankinnoista. Myös lapsen nimestä puhuttiin. Omat kuulumiset puolin ja toisin käytiin läpi, ei olla puhuttu varmaan noin kuukauteen. Ihan hyvässä hengessä oltiin ja kohtuullisen neutraalina pysyttiin. Kyllähän tässä taas mietti miten mielellään sitä kävisi tällaisia asioita läpi pariskuntana, perheenä. Sitä nyt ei kuitenkaan ole tarjolla, joten tähän täytyy tyytyä. Siitä olin iloinen, ettei puhelun jälkeen itkettänyt. Olen ehkä ottanut askeleen eteenpäin toipumisprosessissa.
Vauva on tänään liikkunut paljon ja melko kipeästikin. Työpäivän aikana tuntui monesti ja matkalla. Aika hauskaa, ehkä vauva aktivoitui kun itsekin olin koko päivän liikkeellä. Töissä sain kommenttia mahasta, lähinnä että nyt se alkaa kunnolla näkyä, mutta myös, ettei se ole niin iso kuin voisi olla. Riittävän iso tuo maha mielestäni on ja ehtii kasvaa vielä parin kuukauden aikana. Huomenna taisi olla ensimmäinen perhevalmennusaika, hauskaa.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.