Viimeisiä työpäiviä viedään. Tällä viikolla on töitä enää tämä ja huominen, ensi viikolla sitten viisi päivää. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Pikkuisen on stressiä siitä ehdinkö saada kaiken tehdyksi, mitä olen tavoitellut. Täytyy tehdä kunnon puristus ensi viikolla sitten vielä. Onneksi muutto on ylihuomenna, ensi viikolla ei tarvitse enää miettiä tavaroiden pakkaamista tms.

Työpaikalla on viimepäivinä ollut vähän matalat fiilikset. Meilläkin on ollut yt-neuvottelut meneillään ja se on tarkoittanut myös henkilöstövähennyksiä. Koska yritys ei ole kauhean suuri, tunnen tietenkin kaikki ihmiset jollain tasolla. Olen ollut jo vuosia töissä samassa työpaikassa, joten jonkinlaista yhteistyötä on tullut tehtyä lähes kaikkien kanssa. Nyt on sitten se aika kun neuvottelut ovat ohi ja lappuja on jaeltu ihan läheisillekin työkavereille. Vaikka on tämän tiennytkin kun neuvottelut ovat kuitenkin kestäneet useamman viikon, on silti järkytys kun irtisanomiset henkilöityvät. Tähän asti kyse on ollut vain numeroista. Tämä kaikki tottakai surettaa, mutta olen onnellinen, että kaikista läheisimmät työkaverit saivat jäädä eikä omaakaan työsopimusta lopetettu.

Olen kyllä ollut viime aikoina tyytyväinen, että tämä raskaus osui juuri tähän ajankohtaan. Nyt kun monella alalla kamppaillaan taloudellisen tilanteen kanssa, on yt-neuvotteluja ja henkilöstövähennyksiä. Myöskään työpaikkoja ei ole kauheasti tarjolla, ainakaan omalla alallani. Kun olen vuoden pois työkuvioista, sinä aikana ehtii tapahtua paljon ja itsekin saa seurattua miten esim. omalla työpaikalla menee ja mitä muutoksia tulee. Olen yrittänyt myös jonkin verran verkostoitua tulevaisuutta varten, jotta tarvittaessa voisi olla mahdollisuus löytää uutta työtä.

Eilinen perhevalmennus jäi väliin. Koko päivän istuminen vaikutti olotilaan sen verran, että iltapäivällä oli paha olla, enkä pystynyt ajattelemaankaan istumista niillä huonoilla tuoleilla yli kahta tuntia. Täytyy kysyä neuvolasta ensi kerralla, onko mahdollisuutta päästä kuulemaan imetyksestä jossain muualla tai onko heillä jotain sopivaa materiaalia, jota voisin lukea. Uskoisin, että synnärilläkin siihen imetykseen opastetaan ja toisaaltaan nykyään tietoa löytyy aikamoisesti myös netistä. Ilta meni sitten pitkälti löhöillessä, pikkuisen taas pakkailin tavaroitakin. Kissa nautti löhöilystä peiton alla, jalkojeni päällä. Nyt kun ilmat ovat kylmät, myös sisällä on aika kylmä ja kissa hakeutuu koko ajan lähelle. Se on ollut välillä todella rasittavakin, kun ei anna tehdä rauhassa töitä, vaan pitäisi koko ajan päästä syliin. Onhan se toki suloinenkin ja ymmärrän hyvin sen lämmöntarpeen, varsinkin kun se on sellaista kylmänherkkää rotua. Mutta välillä pikkuisen ärsyttää, täytyy myöntää. Toisaaltaan on hyvää harjoitusta kun toinen kerjää huomiota, naukuu ja tunkee koko ajan. No, kohta taloudessa on toinenkin huomion tarvitsija. Saa nähdä mitä mieltä kissa on siitä. Onneksi asumme sitten jo vähän lämpimämmässä asunnossa.