On se vaan ihanaa kun on kesäloma. Saa olla miten haluaa ja nauttia elämästä. Tosin tämä loman alku on kyllä mennyt jotenkin saamattomasti, osittain senkin takia, että oloni on ollut melko vaihteleva. Etomista, vatsakipuja, väsymystä... Kuitenkin loma on loma vaikka ei tekisi mitään. Eilen kuitenkin innostuttiin miehen kanssa käymään ongella, se oli rentouttavaa ja kivaa.

Puhutaan paljon raskauden tuomista mielialan vaihteluista. Olen kuullut tarinoita yhtäkkisistä naurun ja itkun purskahduksista. Ainakaan toistaiseksi en ole kokenut niin voimakkaita tuntemuksia, mutta huomaan olevani paljon herkempi. Itku on herkemmässä vaikka normaalistikin itken jos on surullinen elokuva. Huomaan myös olevani hellyydenkaipuisempi ja valitettavasti mustasukkaisempi. Jään itselleni kiinni omituisista mietinnöistä siitä, kestääkö meidän suhde vaikka kaikki on oikeasti tosi hyvin. Kiinnitän huomiota miehen huonoihin päiviin ja mietin syitä miksi se sanoi noin tai ei tehnytkään näin. Mikä minusta on tulossa?! Toivottavasti tämä herkkyys vähän helpottaa, se on aika rasittavaa. Onneksi olen saanut osan pidettyä sisälläni, enkä ole ihan kaikkea purkanut syyttömään miesparkaan. Minun kohdallani alakulo on selkeästi se vahvempi tunnepää, naurukohtauksia ei valitettavasti ole juuri näkynyt. Odotan innolla keskiraskautta, josta lupaillaan seesteistä, seksinhimoista ja mukavaa aikaa. No, sitä odotellessa heh.