Nyt mennään neljättätoista viikkoa ja ensimmäinen kolmannes alkaa lähentyä loppuaan. Muutama viime päivä on mennyt nopeasti ja ollut täynnä ohjelmaa, ettei ole ehtinyt kirjoittamaan blogia. Toisaaltaan mitään uutta ei ole tapahtunutkaan. Töissä raskaudestani tuli julkinen, annoin lähikolleegoilleni luvan puhua asiasta ja nyt ei itse enää tarvitse hoitaa asiasta kertomista. Ihmiset tuntuvat olevan aidosti onnellisia puolestani, se tuntuu hyvältä.

Kerroimme tänään myös mieheni tyttärelle, että hänestä tulee isosisko. Reaktio oli odotettu, kyselyä, pientä innostumista ja mahan silittelyä. Olihan se aika suloista, tuli kyllä hyvälle mielelle siitä itsekin. Voi olla, että lapsi ehtii monta kertaa vielä tuskastua kun odotusaika on niin pitkä. Halusimme kuitenkin kertoa hänelle ensimmäisten joukossa.

Huomenna on luvassa sokerirasituskoe. Olen siis paastolla koko illan, yön ja aamun. Kokeessa menee 2-5 tuntia ja siinä juodaan sokerilientä ja otetaan verikokeita. Saa nähdä miten heikko olo on jos viisikin tuntia kestää. Toivottavasti kokeessa on kaikki hyvin. Sitten torstaina on vuorossa neuvola/lääkäri, joten tällä viikolla on paljon näitä juttuja. Torstaina lääkärin tapaamisessa aion kysyä lääkkeestäni jota normaalisti syön, että onko sille korvaavaa tuotetta jota voisi raskausaikana syödä. Lisäksi on tarkoitus puhua miten raskausaikana pärjään huonojen polvieni kanssa. Juuri niiden takia olen itse miettinyt, etten halua saada painoa lisää.

Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan. Kerron seuraavaksi minkälaista eilen oli.