Viime yönä nukuttiin melko hyvin. Lääkettä annoin pikkuiselle iltakymmenen aikoihin kun hän heräili siinä ja oli syönyt. Kun iltahommat saatiin tehtyä, pikkuinen nukahti siinä yhdentoista maissa ja itsekin menin unille. Ensimmäinen pätkä unta oli vain tunnin verran. Toinen pätkä oli vähän pidempi ja kolmas oli jo kunnollinen unien kannalta. Olisin aamusta halunnut nukkua vielä yhden pätkän, mutta pikkumies päätti toisin. Kun vauva viimein nukahti, kello oli sen verran että itse en enää voinut nukkua, mutta sain tehtyä omat aamutoimeni rauhassa. Kun olin itse valmis, oli pikkuisen aamutoimien vuoro. Vaipan vaihtoa ja kevyt aamu"pesu".  Sitten kamat kasaan ja vaunut pyöräkellarista, ja menoksi. Onneksi neuvolaan on vain kahdensadan metrin päässä joten sinne ehtii vaikka aamutoimissa menisikin arvioitua pidempään, aivan kuin tänään. Neuvolassa oli vain painokontrolli, ja sehän näyttikin miehekästä kasvua. Pikkumies oli kerännyt painoa 300 grammaa viikossa eli vaaka näytti nyt 3350 g.

Neuvolan jälkeen kun oltiin aiheutettu yhdelle terveydenhoitajaopiskelijalle vauvakuume, jatkoimme vaunulenkkiä. Kävelin vähän isompaan kauppaan kauemmas. Otin liivinsuojia ja vaippoja sekä tarjoiluja kun ystävän piti tulla käymään tosin peruuntui kun hän sairastui. Kaupassa pikkuinen hermostui ja alkoi itkeä. Itku voimistui mitä lähemmäs kassaa päästiin ja kassalla se oli lohdutonta. Onneksi isoissa kaupoissa on vessat, menin sinne syöttämään vauvaa. Syötin vain sen verran, että sain vauvan hiljaiseksi. Kotimatkalla soiteltiin exän kanssa, joka oli soittanut lastenvalvojalle. Puhuttiin elatusmaksuista, huoltajuudesta ja tapaamisista. Pikkuisen näin punaista keskustelun aikana kun puhuttiin huoltajuudesta. Joskus tuntuu, että aina mietitään vähän liiaksikin isän oikeuksia sen sijaan, että mietittäisiin myös äidin oikeuksia tai sitä mikä ylipäätään on reilua. No ei siitä sen enempää...

Reissun jälkeen pikkuinen ei olekaan juuri nukkunut, vain vartin pätkiä tai vähän yli. Selkeästi oli taas vatsavaivoja, mutta myös muuta levottomuutta. Toivottavasti tämä enteilee hyviä yöunia. Tänään päätin ottaa erilaisen asenteen tähän kaikkeen, mehän pärjätään, pienet vatsavaivat ei minua lannista. 

Sain kuvaajalta tänään nähtäväksi runsas viikko sitten otettuja vauvakuvia. Siellä oli tosi onnistuneita otoksia vaikka ei saatukaan sellaisia kuvia kuin suunniteltiin. Niistä löytyy todellakin hyviä kuvia suunnittelemaani taulua varten. Huomenna saan sitten myös vatsakuvat nähtäväksi, toivottavasti niistä löytyy joku kuva tauluparia varten.

Loin sitten profiilin nettideittipalveluun kaksi päivää sitten. Ajatuksena katsoa tuleeko yhteydenottoja. Kahdessa päivässä on ollut yli 200 visiittiä profiilissani, parikymmentä flirttiä ja saman verran viestejä. Hassuinta on, että profiilini näyttää kiinnostavan eniten noin viisikymppisiä ja alle kolmikymppisiä miehiä, lisäksi on tullut myös muutamia salarakasviestejä ja yhteydenottoja kaukaa, jopa lapista asti. Muutama omaa ikäluokkaani olevaa miestä on viestinyt ja parin kanssa olenkin vaihtanut muutamia viestejä. Mitään kauhean hyvää tulosta ei ole toistaiseksi tullut, kaikki ulkonäöltään ja profiililtaan minua miellyttävät ovat vierailleet profiilissani kerran ilman yhteydenottoa ja ne jotka ovat ottaneet yhteyttä eivät ole ulkoisesti tai muuten viehättäneet minua yhtään. No, eipä tässä nyt ole kiire mitään löytääkään kun vauva vie kaiken ajan. Vaatisi myös treffikumppanilta melkoisesti hyväksyä, että treffit olisi meidän molempien kanssa. Ja että kesken treffien otan tissin esiin ja syötän pikkumiestä. Tai että seksiä voi harrastaa ehkä viikkojen päästä jos silloinkaan, ja että rintani vuotavat maitoa. Ihan mielenkiintoista silti, onhan se mahdollista että joku hyvä tapaus jossain vaiheessa tulee vastaan. Kesällä voisi olla mukavaa tapailla jotain kivaa miestä. Kun puhun tuossa aiemmin ulkonäöstä, en tarkoita että hakisin mitään ylihyvännäköistä miestä, minulle kelpaa tavallisen näköinen tyyppi. Ulkoisesti ihmisen pitää kuitenkin tuntua itseä miellyttävältä, jotta homma voisi toimia. Sellaista siis tänään täällä :)