Nyt ollaan sitten virallisesti edetty raskaudessa ja eletään raskauden toista kolmannesta. Viime viikon lopulla kävin shoppailemassa ja ostin yhdet äitiyshousut, sellaiset trikoiset, sekä vauvaa varten sellaisen kivan vaatesetin. Hankalaa oli löytää neutraalin näköisiä vauvanvaatteita. Tuntuu, että kaikki on alusta asti kategorisoitu joko tyttöjen tai poikien vaatteisiin. Olin päättänyt jo jonkin aikaa sitten, että kun ultrassa on käyty ja jos kaikki on hyvin, ostan vauvalle jotain. En kuitenkaan aio ostaa taas hetkeen mitään, vasta seuraavan ultran jälkeen voisin jotain ostaa kun selviää mahdollisesti sukupuoli. Ostin shoppailureissulla myös vauvakirjan, siis sellaisen mitä täytetään vauvasta. Tämä oli Tatu ja Patu ja meidän vauva -kirja. Kirja vaikutti hyvältä, siinä oli asiat ilmaistu hauskan humoristisella tavalla, mutta kuitenkin kaikki tarpeellinen löytyi. Muutamia hauskoja oivalluksia myös. Katselin kirjakaupassa myös Koiramäen versiota, joka oli siinä vahvana kakkosena. Muista kirjoista ei löytynyt mitään kiinnostavaa tai olivat minun makuuni liian perinteisiä. Toisaaltaan olisi voinut olla hauska ostaa samanlainen kirja kuin mitä itselläni on vauvana ollut, niitäkin näytti kaupassa olevan ja ihan täsmälleen samanlaisena kantta myöten.

Ollaan nyt kerrottu raskaudesta lähipiirille eli vanhemmille ja sisaruksille. Vastaanotto on ollut todella lämmin ja kaikki vaikuttavat hirveän onnellisilta asiasta. Nyt on siinä mielessä hyvä fiilis, ettei tarvitse enää salata ja voi rauhassa odotella vatsan kasvua. Vielä ei kyllä juurikaan näy mitään, sitä odottelee niin malttamattomana. Luulen, että mahasta kyllä ehtii saada tarpeekseen kun aikaa kuluu.