On kyllä rytmit ihan hukassa. Iltapäivällä alkaa kamalasti väsyttää ja yleensä nukahdan pariksi tunniksi. Ilta venyy pitkälle yöhön kun en vain pysty nukkumaan. Yleensä olen kyllä väsynyt, mutta hyvän asennon löytäminen on hankalaa eikä uni tule vaikka väsyttää. Viime yönä uni tuli joskus neljän jälkeen. Kun nukahdan niin myöhään, nukun sitten yleensä klo 10-12 asti. Sinälläänhän sillä ei olisi merkitystä, mutta ensi viikolla pitäisi olla töissä ja sinne ei voi mennä yhdeltä päivällä.

Maha on mielestäni kasvanut. Yritän ottaa jossain vaiheessa valokuvan mahasta ja laittaa tänne. Mahan kanssa on vaikea löytää hyvää asentoa, helposti vähän joka paikka kipuilee. Alavatsakipuja on taas paljon kaiken muun lisäksi. Vauva on ollut onneksi taas aktiivinen, se pitää selvästi lepopäiviä välillä ja joka kerta olen huolissani ja yritän kuulostella liikkeitä. En tiedä minkä verran vauvan asento vaikuttaa liikkeiden tuntemiseen. Että onko vaimeat päivät asennosta vai vauvan lepoilusta johtuvia. Eilen oli kuitenkin mukavan vilkas päivä ja tuntui, että mahassa tapahtui koko ajan jotain. Olen pikkuhiljaa alkanut omasta mielestäni erottaa myös vauvan hikan. En ihan heti tajunnut sen olevan hikkaa, vaan ajattelin niitäkin liikkeinä. 

Eilinen päivä ja ilta meni rauhallisesti, en tehnyt oikein mitään. Ruokaakin oli kaapissa vähänlaisesti, joten söin mitä löysin. Jotenkin olen jatkuvasti fyysisesti ja henkisesti niin väsynyt, etten jaksa tehdä mitään. Seurailin facebookista muiden uuden vuoden viettoa. Kahdentoista aikaan katselin hetken ulos ikkunasta raketteja. Mietin, että nyt olemme vuodessa 2014 ja kaikki on tälle vuodelle mahdollista. Nyt pitäisi saada viritettyä myös oma mieli ja asenne sille kanavalle, että onnellisuus on itsestäni kiinni. 

Tämä päivä menee varmastikin eilisen kaltaisesti. Jossain vaiheessa pitää tehdä itsestäni ihmisen näköinen ja lähteä käymään jossain huoltoasemalla ostamassa ruokaa. Kotona on vain mandariineja, eikä niillä pärjää koko päivää. Huomiseksi olenkin sopinut onneksi treffit ystävän kanssa, jotta pääsen taas ihmisten ilmoille.

Sain taas typeriä masennuskohtauksia eilen kun tsekkailin facebookia. Yksi exäni julkaisi parisuhteensa, yksi kaveri hehkutti uutta onneaan rakkaudessa ja yksi julkaisi ihanan perhepotretin. Mies laittoi myös uuden vuoden päivityksen, josta tykkäsi tämä hänen uusi naisensa ja lisäksi lukuisia muita naisia, joita en tunne. En pystynyt olemaan ajattelematta moniko noista naisista on hänen jonkin tason hoitonsa. Ajan kuluessa ajatukseni on alkanut pyöriä sen ympärillä, minkä verran hänellä on ollut suhteita meidän aikana. Kuinka montaa naista hän on mahtanut pyöritellä? Hänen facebook-statuksistaan tykkää myös yleensä pääsääntöisesti vain naiset ja sellaiset, joista minulla ei ole hajuakaan mistä tuntevat. Tyhmäähän tämä on miettiä näitä, ja mennyttähän se on. Mutta samalla myös osa tätä irrottautumisprosessia. Laput silmiltä sulavat pala palalta. Olen miettinyt myös kissani reaktiota mieheeni. Kissani tykkää käytännössä kaikista ihmisistä, mutta miestäni se ei sietänyt. Ei ollut koskaan samassa tilassa ja jollain tavalla pelkäsi häntä. Mietin, että kissani tiesi koko ajan, että siinä ihmisessä on jotain vikaa. Itse olin liian sokea tajuamaan...