Eikös sen mahan kohta pitäisi näkyä? Eikä mulla edelleenkään ole minkäänlaisia mielitekoja? Hmm, hassua sanon minä... Eilen olin yksin kotona ja ajattelin viettää herkkupäivän. Ostin kaupasta kaikenlaista hyvää, mutta ihmetys oli suuri kun en sitten saanutkaan niitä syötyä. Kaupassa vielä teki mielikin, mutta sitten kun yritin syödä, ei tehnyt yhtään mieli enkä sitten syönytkään. Sehän on vaan hyvä, ettei tee mitään epäterveellistä mieli, mutta ihmetytti suuresti. Tuohon maha-asiaan joku viisaampi varmaan sanoisi, että nauti nyt kun se maha ei ole vielä siinä. Että sitä mahaa ehtii sitten tuskailla myöhemmin ihan riittävästi. Ja onhan se toki noinkin, jotenkin sitä vaan on niin malttamaton.

Muuten olen voinut kohtuullisen hyvin viime päivinä ja suhdekin on ollut jotenkin paremmalla tolalla. Koskaanhan ei tietysti tiedä, mutta tuntuu, että mieskin on siitä pahimmasta kriisistään päässyt/pääsemässä yli. Ainakin minulla on siitä parempi fiilis ja tunne nyt. Tai sitten mies on kehittynyt hyväksi näyttelijäksi :) Jotenkin kovasti toivon, että tunne on oikea ja vaikeudet on selätetty. En halua mitään muuta niin paljon, kuin olla onnellinen ja odottaa yhdessä tätä pikkuista innolla.

Ihanaa, että on perjantai! Tämä viikko on ollut henkisesti todella rankka. Töissä on ollut armoton kiire ja päivät on venyneet turhankin pitkiksi. Eilenkin nukahdin sitten sohvalle telkku auki jo ennen yhdeksää. Luulen muutenkin, että tästä syksystä tulee tosi rankka. Koska jään äitiyslomalle tammikuun lopulla, syksylle on paljon hommaa mitä pitää saada töissä tehdyksi ennen sitä. Luvassa on pitkää päivää ja ahkerointia, sikäli että fysiikka kestää sen.