En tiedä miten ihminen jaksaa tätä nukkumattomuutta tai minulle se ainakin aiheuttaa vaikeuksia. Tällä hetkellä saan unta 4-5 tuntia vuorokaudessa. Pääosin uni tulee yöllä ja lyhyissä pätkissä, päivällä vauva kyllä nukkuu, mutta niin pätkissä etten itse ehdi siinä nukahtaa tai ainakaan saada unta. Yöt lyhenevät koko ajan ja muukin nukkuminen vaikeutuu. Sylissä pikkuinen saattaa vielä nukkua, mutta kun hänet laskee muualle nukkumaan, tulee herätys ja itku samantien.

Myös kämpän kaaos inhottaa, en ole ehtinyt/pystynyt siivoamaan. Kaikenlaista pitäisi viedä myös roskiin, mutta en pysty koska niitä ei voi kantaa vauvan kanssa eikä myöskään mahdu vaunujen alakoriin vaikka saisinkin vielä tuonne alas raahattua. Pystyn viemään perusroskat, mutta nekin jäävät seisomaan ja odottamaan tilaisuutta viedä. Olen vain niin väsynyt, ja vasta kuukausi takana.

Tuntuu, että en osaa olla hyvä äiti tuolle pikkuiselle. Tänäänkin hän alkoi itkeä hoitopöydällä ja lopulta huusi ihan hädässä kurkku suorana. Minulla ei ollut mitään hajua mikä pikkuisella on. Kesti pitkän tovin ennen kuin pikkuinen rauhoittui. Olin itsekin ihan paniikissa kun en keksinyt mikä pientä vaivaa ja hän huusi niin, ettei meinannut henki kulkea.

Laitoin yhdelle tutulle tekstarin ja kysyin kiinnostaisko häntä tulla korvausta vastaan siivoamaan meille kerran viikossa tai kahdessa. Hän on tehnyt siivoushommia muutenkin, joten ajattelin että häntä voisi kiinnostaa. Tunti kerrallaan varmaan riittäisi. En ole saanut vielä vastausta, enkä tiedä mitä se maksaisi, mutta en tiedä mitä muutakaan tekisin. Tukijoukot ovat loppujen lopuksi vähissä, kaikilla on niin paljon muuta eikä kukaan taida oikeastaan edes ymmärtää miten raskasta tämä onkaan. On alkanut ärsyttää ihmiset jotka vertaavat omaa parisuhdevauva-arkeaan tähän ja luulevat, että se on sama asia. Sitten kun hetken jutellaan, selviää että se mies käy kuitenkin kaupassa, tekee ruokaa tai ottaa lapsen edes joskus syliin. Kunpa olisi edes sen verran apua. Olisi edes jotain...