Eilen oli firman pikkujoulut. Juhlamekko mahtui päälle, mutta en ollut tajunnut miten paljon se korosti mahaa. Nyt ei kenellekään käynyt epäselväksi, että vauvaa odotetaan. Moni kävi sanomassa, että näytän kauniilta ja olen kyllä tosi paljon laihtunut. Mietin vain, että ehkä se suru sitten kaunistaa. Juhlat oli ihan kivat, mutta lähdin sieltä jo kymmenen maissa ajelemaan kotiin. 

Vauva potki eilen reippaasti ja tänäänkin on jo käynyt jytä mahassa. Ihanaa, että liikkeitä taas tuntuu hyvin. Laitoin aamulla kädet mahan päälle ja nautin potkuista, jotka tuntuivat käsiin asti.

Eilen illalla oli aika huono keli, ajoittain pyrytti lunta niin ettei meinannut nähdä eteensä. Itse selvisin silti pitkästä matkasta ilman kolhuja, mutta satuin paikalle jossa joku oli ajanut juuri ulos tieltä ja auto oli pahan näköisesti kyljellään ojassa.. Onneksi ei tarvittu ensiaputaitoja, sillä kuski oli kömpinyt jo ulos autosta ja oli soittamassa itselleen apua. Hetken ehdin jo nähdä mielessäni tilanteen kun konttaan ojassa juhlapuku päällä mahani kanssa kaivamassa autosta ihmistä ulos. Huh, hyvä ettei ollut sattunut pahemmin. Ryttyyn mennyt auto on kuitenkin vain materiaa.