Alkuun pahoittelen blogissani silloin tällöin vilahtavia ikäviä kirjoitusvirheitä. Tämä vuodatus ei tee aina oikein yhteistyötä tabletin kanssa. Välillä se ei päästä korjaamaan virheitä enää. Eilisestä blogistani bongasin muutaman virheen, mutta en saanut niitä korjattua.

Viikonloppuna on tarkoitus muuttaa takaisin synnyinseudulleni. Sain pakettiauton lainaksi. Siihen pitäisi kaiken mahtua, sillä minun huonekaluistani suurin osa on synnyinseudullani varastossa. Muutan alkuun väliaikaisratkaisuun, josta pitää kuitenkin päästä ennen talvea pois. Talo ei sovellu yksinäisen, raskaana olevan naisen talviasumiseen. Pesutiloja ei ole sisällä, talon ylläpito talvella hankalaa ja kallista sekä lumitöiden määrä mahdoton. Tavoitetila olisi sitten myöhemmin vuokrakaksio, mutta se vaatii raha-asioiden kuntoon saamista. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, kerron ettei raha-asioissa kyse ole luottohäiriöistä tms., vaan entisestä avioliitosta jääneestä riippakivestä, joka vie tällä hetkellä ison osan rahoistani. Toivon, että saan nämä järjestykseen, että voisin aloittaa normaalin elämän ilman ekstrahuolia.

Mies kertoi eilen asiasta tytölle. En tiedä ymmärsikö pikkuinen kuinka hyvin, mutta kun jäin lapsen kanssa kahden, tyttö kysyi minulta kysymyksiä... Miksi muutan, miksi isi ei enää rakasta minua, vienkö kaikki tavarani... Luulen, että osa reagoinnista tulee myöhemmin kun en ole enää täällä. Itse aloin taas itkeä. Odotan sitä päivää kun pystyn olemaan kokonaisen päivän itkemättä.

Olen ollut eilisen ja tämän päivän pois töistä. Huomenna menen taas töihin. Olen yrittänyt pikkuisen pakkaillakin, yllättävän paljon on ehtinyt kertyä tavaraa. Pitäisi tehdä myös ostoslistaa, että muistaa mitä pitää hankkia.