Kahdestoista viikko alkaa olla täynnä. Nyt loppuviikosta on ollut enemmän pahoinvointia, vaikka normaalisti pahoinvoinnin pitäisi pikkuhiljaa jo helpottua. Viime yönä en pahoinvoinnin takia pystynyt kunnolla nukkumaan. Voi olla että parhaillaan pikkuisen päällä oleva flunssa vähän pahentaa tätä oloa.

Lueskelin eilen netistä hedelmällisyyteen ja raskautumiseen liittyviä juttuja ja totesin, että itseasiassa on pienoinen ihme tämä vatsassa kasvava ihmisen alku. Jonkin tutkimuksen mukaan mun ikäisillä naisilla jopa 95 % hedelmöittymisistä päätyy varhaiseen keskenmenoon, suurin osa jo ennen kuin raskautta on edes todettu. Tuon alunkin jälkeen voi tietenkin käydä jotain, mutta järkyttävä luku! 44-vuotiaalla tuo luku oli 99 % eli on lähes mahdotonta siinä vaiheessa raskautua. Tuo oli Intiassa tehty tutkimus, mutta vastaavia tuloksia oli saatu myös muissa maissa. Aika hurjaa! Suuremmalla syyllä nyt voi olla onnellinen, että meillä tärppäsi heti ensimmäisellä yrityskierroksella. Sehän on suoranainen ihme... Toivottavasti kaikki on kunnossa, ainakin oireita on edelleenkin.

Parisuhteen puolella on nyt vähän rauhallisempaa. Siihen tarvittiin viikko töitä ja yksi itkuinen avautuminen. Ei kaikki mielestäni ihan normaalia ole, mutta paremmin kuin muutamaan viikkoon. Olen yrittänyt keksiä myös vähän muita juttuja, olin mm. yhden illan ja yön kaverilla. Tänään olen mieheni lapsen kanssa kahden kotona kun mies on kavereiden kanssa viettämässä polttareita. Vähän on sellaista epämiellyttävää, mustasukkaista fiilistä kun tietää että baariinhan ne illalla suunnistavat. Toivoisi vaan, että olisi jo huominen ja kaikki ohi. Pysyin aamulla aikuisena (olen niin ylpeä itsestäni) ja toivotin miehelle vain kivaa päivää. Jätin kaikki ole kiltisti/ihmisiksi -toivotukset väliin. Kaipa tämä tästä...