Eilen oli melko vaivainen olo, vatsa kipuili melko paljon koko päivän ja illan. Kivut ovat edelleen sellaisia menkkakipujen oloisia. Jotenkin sitä käy joka kerta jännityksellä vessassa, että jos onkin keskenmeno. Sitä tuijottelee vessapaperia tyhmän näköisenä että ainakaan vielä ei vuoda huh! On tämä touhua! Viime päivinä on myös väsyttänyt paljon enemmän ja etova olo seuraa tasaisin väliajoin koko päivän iltaan asti. Olen yrittänyt juoda koko ajan vähäsen ja sen plus ilmeisesti aineenvaihdunnan muutoksien vuoksi olen ravaillut vessassakin enemmän kuin ennen. Aamulla herätessä rakko on räjähtämäisillään, ja vaikka kuinka haluaisi hetken löhötä miehen kainalossa ja heräillä rauhassa, ei voi kun pitää juosta vessaan.

Tämä aamu ei alkanut paremmin kuin eilisilta, roskapussi kusi lattialle ja meinasin siitä saada miehen kanssa riidan aikaiseksi. Harmitti, öklötti, kipuili ja väsytti... Mies pysyi onneksi rauhallisena ja antoi minun puuskutella huonon tuulen ulos. Työmatkalla vielä etoi, mutta töihin päästessä onneksi olo oli taas parempi, ainakin ajoittain.

Eilen töiden jälkeen käytiin alennusmyynneissä. Kierreltiin ja katseltiin, mutta siellähän minulle sitten hypähti tajuntaan, että eihän minun mitään vaatteita kannata ostaa kun en tiedä kauanko ne mahtuvat ja miltä näyttävät parin kuukauden päästä. Ostin kuitenkin yhden tunikan, jonka leikkaus antaa tilaa pienelle vatsallekin. Vauvanvaateosastot kyllä houkuttelivat kovasti, mutta mies oli onneksi mukana joten se hieman hillitsi. Ei siis mitään hölmöjä heräteostoksia vielä. Varoittelin kylläkin miestäni, että yrittää kestää kun jossain vaiheessa kuitenkin vähän sekoan ja haluan välttämättä ostella kaikkea. Kyseessä on kuitenkin ensimmäinen lapseni. No, mies tuntuu tuon asian hyvin sisäistäneen ja selkeästi jo nyt suhtautuu minuun paljon kärsivällisemmin.