Tänään eletään raskausviikkoa 18+1 eli yhdeksästoista viikko alkoi juuri. Olen tässä kovasti odotellut josko liikkeet alkaisi kohta tuntua. Viime yönä oli kahdesti tuntemus, josta epäilin sen olevan vauvan liikettä. Toinen kerta oli vähän ennen nukahtamista, tuntui jännä "muljahdus". Sitten heräsin yöllä enkä pystynyt hetkeen nukkumaan, taas tunsin saman. En tiedä mitä se oli, oliko mitään. Tunne meni niin nopeasti, etten ehtinyt saada siitä kiinni.

Huomaan, että edellisestä ultrasta ja neuvolastakin on mennyt liikaa aikaa. Pikkuhiljaa alkaa olla taas pelkoja. Pelkoja siitä onko vauvalla kaikki hyvin, onko vauva ylipäätään elossa. Nyt helpottaisi jos saisi kuulla sydänäänet. Onneksi ensi viikolla on rakenneultra, ei tarvitse ihan niin kauan jännittää ja pelätä enää. Jos ultrassa kaikki on hyvin, ostan taas jotain vauvan tarvikkeita. Se on jännää miten omat mielialat vaihtelee, mulla oli tuossa viime ultran jälkeen melko pitkään ihan hyvä olo. Oli varma olo siitä, että kaikki menee hyvin ja vauva syntyy terveenä ja hyvinvoivana. Nyt en ole mistään taas varma.

Parisuhteessa on tällä hetkellä menossa hyvä kausi. Mies on tullut taas läheiseksi, ja se tuntuu hyvältä. En oikeastaan edes täysin tajunnut mitä edelliset muutamat kuukaudet ovat olleet vailla. Mutta nyt kun ollaan taas naurettu yhdessä, halailtu ja hellitelty, tiedän mistä se etäisyyden tunne tuli. Oli hyvä idea ottaa suhteessa vähän etäisyyttä ja omaa aikaa, se on tuonut miestä taas vähän lähemmäksi.