Olen nukkunut koko päivän. En saanut viime yönä unta taaskaan, se alkaa olla enemmän sääntö kuin poikkeus. Aamulla heräsin yhdeksältä puhelimen soittoon. Kun vastasin, soittaja katkaisi. Torkuin kymmeneen ja nousin antamaan kissalle ruokaa ja söin aamupalaa (mandariineja ja lasin maitoa). Hetken päästä avasin telkkarin ja menin sohvalle löhöämään kissan kanssa. Heräsin puoli tuntia sitten, vähän ennen kolmea iltapäivällä. Järkyttävää väsymystä, en tiedä mistä se johtuu. On varmasti juteltava tästä neuvolassa ensi viikolla. Nyt vähän jännittää töihin meno ensi viikolla. Mitäköhän siitä tulee?

Olen tänään menossa asunnolle. Siellä on maalauspuuhat menossa ja ajattelin osallistua hieman. Tarkoitus on maalata vaatekomerot kertaalleen sisäpuolelta ja ajattelin, että se on minulle riittävän simppeliä ja nopeaa hommaa. Samalla reissulla käyn hakemassa R-kioskilta paketin. Tilasin alennusmyynneistä muutaman äitiyspaidan sekä kengät. Tällä hetkellä sopivat vaatteet on kortilla ja ensi viikolla pitäisi olla töissä ja käydä palavereissa. Myöskään kenkiä ei juuri ole, pystyn käyttämään vain yksiä kenkiäni ja niitäkään en sitten kun tulee lunta tai loskaa. Onneksi on alennusmyynnit, noin kuudellakymmenellä eurolla on tulossa kahdet kengät, kaksi äitiyspaitaa sekä yksi äitiysmekko. Toivon, että tuo jälkimmäinen käy myös raskauskuvauksiin, joihin olen menossa muutaman viikon päästä. Voin pitää sitä myös töissä. Toivottavasti koot ovat oikeat. Minulla on raskauden jälkeiseen aikaan ostettuna myös kaksi imetystoppia sekä kahdet imetysliivit. Ostin H&M:stä, josta saa äitiys- ja imetysvaatteita kohtuullisen edullisesti.

Mies laittoi viestiä, että haluaa jutella käyännönasioista ja vauvasta. Soittelee ensi viikolla. Aloin sitten miettiä huoltajuusasioita, tapaamisia, lapsen nimeämistä, kummeja yms. Alkoi oikein pelottaa, en halua mitään massiivista riitaa asioista, mutta minulla on oma ajatukseni näistä asioista. Olen ollut odotuksen kanssa totaaliyksin, synnytän yksin ja vietän vauva-ajan yksin. Mies on jo raskausaikana hakenut muita naisia, nyt eron jälkeen voinut olla ja mennä miten haluaa, rakentaa uusia rakkaussuhteitaan. Laittanut ehkä yhden tekstiviestin viikossa. Minä olen jäänyt yksin surun, mahan, läheisyydenkaipuun, raskausvaivojen, synnytyksen ja tavarahankintojen kanssa. Jotenkin näen, että minä päätän lapsen nimestä, kummeista ja minulla on yksinhuoltajuus. Tapaamiset pitäisi hoitua alkuun miehen käynneillä kylässä, myöhemmin (vuoden tai yli päästä) sitten isä voisi tavata lasta vähän pidempään, mutta ei silloinkaan monia päiviä putkeen. Mutta, mitä jos tämä ei sovi miehelle? Tuo yksinhuoltajuus on esimerkiksi mielestäni parempi vaihtoehto kuin yhteishuoltajuus. Moni sekoittaa nuo asiat tapaamisiin, mutta siitä ei ole kyse. Tapaamiset sovitaan aina erikseen. Huoltajuus liittyy päätöksentekoon. Jos on yhteishuoltajuus, en käytännössä voi tehdä mitään päätöksiä lapseen liittyen yksin, vaan tarvitsen aina miehen suostumuksen (allekirjoituksen) niihin. Liittyen lapsen hoitopaikkaan, kouluun, terveydenhuoltoon, passiin ja matkustamiseen (siis jopa Tallinnan matkaan), asuinpaikkaamme jne. Mies asuu kaikenlisäksi 200 km päässä ja viettää ison osan aikaansa vielä kauempana uuden naisensa luona + töissä. Pyydä siinä sitten allekirjoitusta papereihin. Lisäksi hän ei vastaa koskaan viesteihin kun on sen naisen kanssa. Haluan siis päätöksenteko-oikeuden, tapaamiset ovat asia erikseen, nekin sovittava lapsen parasta ajatellen. Olen aika jyrkkä tässä, tiedän sen. Mutta, toisaaltaan olisi mieskin voinut hiukan miettiä etukäteen tekemisiään. Näkisin, ettei hänen omat päätöksensä olleet lapsen parhaaksi, hän teki kaikki ratkaisunsa puhtaasti itsekkäistä syistä. 

Nyt lähtö asunnolle ja pakettia hakemaan...