Lomaa edeltävä viimeinen työpäivä alkoi epävarmuudella. Alavatsaani sattuu, mielestäni jotenkin eri tavalla kuin normaalisti. Lisäksi vatsakipua ei yleensä minulla ole aamulla. Vessakäynnillä paniikki nosti lisää päätään, paperiin tuli vähäisesti vuotoa. Onko kaikki kunnossa vai onko tämä merkki alkavasta keskenmenosta? Minua pelottaa!

Keskustelimme juuri eilen mieheni kanssa tästä raskaudesta, kerroin etten ole oikein uskaltanut vielä uskoa olevani raskaana. Että odottelen kovasti sitä sikiöseulontaa, jotta sen jälkeen voisin oikeasti alkaa totuttaua ajatukseen ja nauttia raskaudesta. Vaikka en ole koko aikana uskaltanut jotenkin iloita asiasta keskenmenoriskin vuoksi, olen kuitenkin jo henkisesti alkanut ymmärtää, että sisälläni kasvaa joku. Näin tällä viikolla tuon pikkiriikkisen ihmisen alun sydämen lyönnitkin, se teki asiasta konkreettisempaa.

Mieheni suhtautuu näihin asioihin hyvin järkevästi ja se onkin hänen tapaistaan. Sanoi juuri taannoin, että on jotenkin ajatellut, että jos keskenmeno tulee, niin sitten sen lapsen ei ollut vain tarkoitus syntyä. Toisaaltaan minulla on sellainen tunne, että hän on jotenkin luottavaisempi asioiden suhteen, että kaikki menee hyvin. Mutta entä jos ei menekään? Entä jos minulla on kyky tulla raskaaksi, mutta ei kykyä kasvattaa lasta sisälläni?

Mieheni on töissä, minä jäin kotiin lepäämään, enkä olekaan noussut sängystä kuin käymään vessassa. Viime vessakäynnillä ei tullut vuotoa, mutta pelottaa jos se alkaa uudelleen. En aio nyt soitella mihinkään, yritän vain henkisesti varautua siihen, että mitä vaan saattaa nyt tapahtua. Voiko siihen henkisesti varautua, sitä en tiedä. Kerron joka tapauksessa miehelleni vuodosta vasta kun hän tulee kotiin, en halua huolestuttaa häntä kesken työpäivän. Yritän itsekin nyt ottaa rauhallisesti ja levätä, seuraan tilannetta ja toivon parasta. Toivottavasti huomenna on parempi päivä!