Jouluaatto meni mukavasti perheen kanssa. Olimme veljeni perheen luona, myös vanhempani olivat siellä. Kävin ensin saunassa, heillä on ihana, iso puilla lämmitettävä sauna. Saunassa iski ikävä miestä ja tyttöä, kävimme usein yhdessä saunassa. Pikkuinen istui alemmalla lauteella ja maalasi vedellä lauteiden pintaa. Nuo saunomishetket olivat rauhoittavia ja mukavia.

Iltapäivällä söimme jouluaterian. Tänä vuonna moni herkkuruokani jäi syömättä; mäti, graavikala, juustot, niitä kun ei saa syödä raskaana... mutta sain kuitenkin syödä kinkkua, rosollia ja laatikoita. Ruoka oli hyvää, veljeni ja vaimonsa kun tekevät melkein kaiken itse.

Illalla ruuan jälkeen tuli joulupukki, lapset olivat innoissaan. Pukki ja lapset jakoivat lahjat, minäkin sain muutaman paketin. Sain lahjaksi lakanoita (niitä minulta puuttuukin), kaulakorun, leffalippuja, hemmottelutuotteita, suklaata ja kuoren jossa oli rahaa. Kaikki lahjat tulivat tarpeeseen ja oli ihana seurata lapsia, jotka olivat aivan täpinöissään lahjoista. Monta kertaa päivän ja illan aikana tuli mieleen, että ensi joulu on aivan erilainen. Kanssani joulua viettää 10 kk vanha pikkuinen, joka ei vielä siinä vaiheessa kauheasti ymmärrä joulusta. Otimme minusta kuvia joulukuusen edessä, halusin kuvan jossa mahani näkyy. On kiva katsoa myöhemmin minkä kokoinen mahani oli jouluna.

Lähdimme koteihimme ennen yhdeksää. Loppuillan vietin kissan kanssa, maha-asukki piti elämää ja muistutti olemassaolostaan. Oli haikea olo, ehkä jouluna kuulukin olla. Joulu on perhejuhla ja tuntui väärältä olla yksin läheisteni kanssa. Kuulostaa oudolta, mutta tämä oli ensimmäinen sinkkujoulu yli kymmeneen vuoteen. Se tuntui jotenkin väärältä, mutta toisaaltaan minkä sille voi. Se ei ollut oma valintani. Joulu oli kuitenkin ottaen huomioon olosuhteet, mukava. Paljon parempi kuin pelkäsin.