Kävin eilen vaakalla ja se näytti nyt 14 kiloa alle raskauden aloituspainon. Tilanne on siis enemmän kuin hyvä, tästä on hyvä jatkaa. Ja jos paino päättää vielä imetyksen takia tippua lisää, tilanne on minulle aivan loistava. Kuten aiemmin olen kertonutkin, minulla oli raskauden alkaessa ylipainoa, joten tämä painon tippuminen on ollut terveellistä. Kroppa on nyt muutenkin melkoisesti erilainen kuin aiemmin. Rinnat ovat isot, todella muhkeat. Pitää ottaa valokuva niistä joku päivä, tällaisia ei minulla varmasti tule enää koskaan olemaan. Aivan kuin olisi käynyt operaatiossa... Maha ei ole vielä kokonaan palautunut, toisaalta minulla on ollut ylipainon takia mahamakkaraa muutenkin, joten maha ei sinällään näytä omaan silmääni mitenkään pahalta. Lisäksi iho ei ainakaan toistaiseksi ole kärsinyt mahan kasvusta ja kutistumisesta. Voihan se olla, että tässä iässä osaa myös olla omalle kropalleen armollisempi ja se, ettei kroppa ollut parhaimmillaan ennen raskauttakaan, helpottaa sen hyväksymistä. Ja parasta tässä on, että tuo pieni ihme on ollut ja kasvanut omassa kropassa, muutokset ovat sen arvoisia.

Kuulin tänään parista keskenmenosta, jotka tapahtuivat viikon sisällä tutulle sekä ystävän kaverille. Toinen raskaus oli melko alussa vasta ja toinen puolivälissä. Jälkimmäisessä meni kesken kaksoset. Nyt kun oma pieni on vieressä, nuo uutiset kuulostavat todella surullisilta. Itse olen niin onnellinen pikkumiehestä ja muistan varsinkin alkuraskaudessa olleita pelkoja. Tämä kaikki on niin mieletöntä ja tuntuu epäreilulta, että ihmisille, jotka odottavat ja toivovat lasta kovasti, käy noin. Raskaus on kuitenkin melko raskasta aikaa, sitä järkyttävämpää kun menetys tulee kun raskaus on jo pitkällä. Toki lapsettomuus ja vauvan menetys missä vaiheessa tahansa on henkilökohtainen tragedia, jota ei soisi kellekään. 

Viime yö meni taas levottomasti. Vauva nukkui melko lyhyitä unia ja söi pitkään ja hartaasti. Myös mahanpuruja oli, mutta niistä selvittiin ilman itkua. Kokeilin neuvolan vinkkejä vatsallaan pitämisestä ja yritin röyhtäyttää syöttöjen välissä olkapäällä. Ehkäpä ne vähän auttoivat. Kissakin vähän skitsoili, mutta yritin olla huomioimatta, jolloin se ehkä rauhoittui nopeammin. Vauvan kanssa nukuimme yöllä 2-3 pätkää kestoiltaan keskimäärin reippaan tunnin. Aamulla pikkuinen ottikin pidemmät unet, sitten ruokailua, vaipan vaihtoa ja takaisin unille. Nousin itse kun ei enää väsyttänyt ja rakko kertoi räjähtämisvaarasta. Tein lounasta ja nyt olenkin tuijottanut telkkaa, suunnitellut huomista vauvakuvausta ja odotellut, että pikkuinen herää. Ajattelin ottaa seuraavalla unipätkällä ehkä itsekin päikkärit, että jaksaa taas yöllä valvoa paremmin. Huomenna on suuri päivä kun pikkuinen täyttää viikon.