Tänään oli vaikea päivä. En saanut kauheasti aikaiseksi kotona, jotain pientä sain paikoilleen. Löysin myös päiväkirjan jota olin kirjoittanut avioeron aikaan sekä siltä ajalta kun tapasin tulevan lapseni isän. Se ihastuminen, rakastuminen ja kaikki siinä suhteen alussa oleva hempeily sai mielen matalaksi. Illan aikana olen itkenyt useasti, tuntuu todella surulliselta. Pitkään aikaan ei olekaan ollut näin matala fiilis kuin nyt. Ystäväni, jonka piti tulla tänään kylään, sairastui eikä päässytkään. Olin siis yksin ja piehtaroin itsesäälissä.

Laitoin tänään viestiä myös vanhalle tutulle/ystävälle/heilalle. Hän tuli mieleen lukemastani päiväkirjasta. Heilastelimme aikanaan puolisen vuotta, mutta jutusta ei tullut mitään enempää koska eroni oli vasta niin tuore eikä hän uskaltanut ottaa riskiä että palaisinkin exäni luokse. Minulle jäi hänestä kuitenkin hyvät muistot, ja hänellekin minusta. Nykyään hänellä on uusi suhde ja asuvat yhdessä. Viestiteltiin vähän ja kerroin tilanteestani. Hän oli myös järkyttynyt tästä. Muistin samalla kuinka hyvä mies hän on, kunnollinen ja hyväsydäminen. Mietin, että miksi minulla on ollut niin huono tuuri miesten suhteen. Kaikki hyvä on ikäänkuin paennut käsistäni, aivan kuin käsissäni olisi öljyä ja kaikki luisuu niistä pois.

Mutta sellainen päivä tänään. Itkua... Nyt katselen loppuillan telkkaria ja jatkan kotiprojektia huomenna. Ehkäpä huomenna on pikkuisen parempi päivä.