Tänään päivä lähti liikkeelle vähän energisemmin kuin edelliset. Tein aamupäivän töitä, kävin läpi sähköposteja ja edistin kesken jääneitä asioita. Lähdin käymään myös kaupoilla. Näin sattumalta kauppareissulla vanhan kaverin vuosien takaa, vaihdettiin pikakuulumiset ja sovittiin että nähdään joulun jälkeen. Nyt kävin Jyskissä, josta ostin petauspatjan, pari pyyhettä, tyynyliinoja ja ison seinäkellon. Kun pääsin kaupasta ulos, tuntui että maha räjähtää. Huono sanavalinta, mutta en keksi parempaakaan. Tuntui ikävältä, mutta kävin kuitenkin vielä ruokakaupassa. Ostin normiruokien lisäksi pienet rasiat lanttu- ja perunalaatikkoa sekä rosollia. Kinkkua saan vanhemmiltani. Jouluaattonahan olen menossa viettämään iltaa perheeni kanssa, mutta voi olla että jouluruoka maistuu vielä joulupäivänäkin.

Sokeriarvojen testaaminen on ollut tylsää, sormenpäät ovat täynnä mustelmia ja reikiä. Toivottavasti tätä hommaa ei tarvi jatkaa enää neuvolan jälkeen. Ajattelin neuvolassa kysellä myös synnytysvalmennuksesta sekä onko täällä yksinodottavien porukoita tai kokoontumisia. Voisi olla mukavaa tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin. Googlettamalla en kauheasti löytänyt mitään.

Eilen illalla sain vähän pakattua. Kävin myös huone kerrallaan läpi ja listasin mitä tavaroita mistäkin huoneesta tulee mukaan. Muuttolaatikoita on enemmän täältä lähtiessä, kuin tänne tullessa pari kuukautta sitten. Olen käynyt nyt vanhoja tavaroitani läpi ja niistä on tarttunut yhtä ja toista nyt mukaan otettavaksi. Silloin muutama vuosi sitten muuttaessani otin vain pakolliset, koska muutin nopeasti ja niin pieneen asuntoon. Tuleva asunto on isompi ja toisaaltaan tämä muutto tuntuu lopullisemmalta jotenkin. Paljon jää kuitenkin tavaraa hävitettäväksi tai myytäväksi. Kun olen saanut tavarani uuteen asuntoon ja sen varastoon, valokuvaan kaiken mitä jää jäljelle ja laitan myyntiin. Tavaroista saatavat rahat toimivatkin sitten hyvin hätävarana heikompia aikoja varten.