Tänään oli se jännä päivä kun koitti rakenneultra. Minulla oli myös lääkärikäynti ennen sitä, joka oli siis ylipainosta johtuva ylimääräinen lääkärikäynti. Koska painoni on tippunut raskauden aikana reippaasti, lääkärikäynti jäi melko lyhyeksi. Lääkäri ei nähnyt tarvetta ravitsemusluennolle kohdallani. Juteltiin hetki ja sanoi sitten, ettei laihduttaa tarvitse, mutta painon laskemisesta ei ole muuta kuin hyötyä eli siitä ei tarvitse olla huolissaan. Enää ei kuulemma tarvitsisi painon laskea, mutta samassa voi pysyä ja se olisi jopa suotavaa. Pissakoe katsottiin terkkarin toimesta ja siitä löytyi vähän proteiinia, laittavat sen siis analysoitavaksi ja soittelevat jos siitä löytyy jotain. Jossain vaiheessa tulee sitten kuulemma vielä toinen sokerirasitustesti, ja sovittiin myös lääkärin tsekkaus viikolle 36, ihan vain siitäkin syystä kun tätä ikääkin on kertynyt jo.

Lääkärikäynnin jälkeen jäi aikaa istuskella ja odotella ultraa. Mies ehti myös paikalle sopivasti, joten oli sitten odotteluseuraakin. Siinä istuessa oli mielenkiintoista katsella kun eri vaiheissa olevat tulevat äidit ja isät kävelivät ohi. Yksi pariskunta kiinnitti huomiota, tulivat varmasti ensimmäisestä ultrasta ja soittivat siitä odotushuoneesta sitten ilmeisesti jomman kumman vanhemmille yhdessä. Onnelliset kasvot ja innostunut puhe kertoivat kyllä tilanteesta. Eräs pariskunta tuli ultrasta kyyneleet silmissä, toivottavasti kyse oli onnen kyyneleistä. Itse jännitin kovasti ennen ultraa, olin taas liiankin tietoinen mitä kaikkea siellä tutkitaan ja jännitys oli kova.

Tällä kertaa ultrassa ei ollut harjoittelijoita paikalla, oli yksi kokenut henkilö. Siellähän se oli, pieni ihminen. Sydän löi, varpaat ja sormet löytyivät. Oli mukavaa kun meille kerrottiin sitä mukaa kun tsekattiin eri osia. Mahalaukku, sydän, virtsarakko, aivot, nenä ja leuka, pään mitta, selkäranka, napanuora, munuaiset, raajat, vatsa... Kaikki oli sopusuhtaisesti kasvaneet ja kohdallaan. Arvio oli rv 19+5 eli kolmisen päivää vanhempi kuin aiemmissa ultrissa. Ero saa kuulemma olla kymmenen päivääkin eli normaalia on että arvio vaihtelee, ei kuitenkaan vaikuta laskettuun aikaan. Noin kaksikymmentä senttiä pitkä kaveri siellä on. Istukka on minulla tuossa edessä, mikä on kuulemma ihan hyvä, mutta voi vaimentaa liikkeitä alkuun eli voi olla etten tunnekaan siksi vielä tässä vaiheessa liikettä. Lopuksi meiltä kysyttiin halutaanko tietää vielä jotain, kysyttiin sitten näkeekö sukupuolta. Sitä sitten vielä katsottiin ja aluksi näytti siltä, ettei siitä saada oikein selvää. Pieni ja epävarma arvio pojasta. Mutta sitten hetken päästä tyyppi kääntyi vähäsen ja sitten olikin kuulemma jo melkoisen varmaa että poika siellä on. Vaikea kuulemma enää muuttua tytöksi kun niin selvä uloke löytyi. No, eihän se koskaan sataprosenttisen varmaa ole, mutta saatiin sitten tästä ulokkeestakin erikseen kuva. Meille tarjottiin myös synnytysvalmennusta, sanoin että ilman muuta haluamme osallistua. Kutsu tulee kuulemma erikseen postissa.

Nyt olen päättänyt lakata huolehtimasta, tähän vaiheeseen on päästy ja kaikki näyttää hyvältä. Nyt aion nauttia tästä tilanteesta ja odotuksesta, tämä voi olla minulle ainutkertaista. Meille tulee poika!!!