Näin siinä kävi, olen totaalisen ihastunut. Olemme nähneet (sanottakoon miestä vaikka Kalleksi) Kallen kanssa joka päivä. Molemmista tuntuu hyvältä olla lähellä, pystymme puhumaan mistä vain, ja tuntuu kuin olisi tuntenut toisen aina. Pikkumies on ollut kanssamme koko ajan eikä se näytä häntäkään haittaavan tai häiritsevän. Aikaa kahden vietämme kun poika on nukahtanut. Totesimme, että seurustelemme, ei tätä voi enää pelkäksi tapailuksi sanoa. Emme kylläkään ole julistaneet naamakirjassa suhdettamme, sen aika ei ole vielä. Tuntuu hyvältä. Kiitos exä, että annoit minulle mahdollisuuden tutustua tähän ihmiseen. Nyt tuntuu, että ex oli minulle täysin väärä ihminen. Eihän sitä Kallestakaan tiedä, mutta nyt tuntuu hyvältä.

Poika lähestyy kovaa vauhtia kolmen kuukauden ikää, hän kasvaa silmissä. Muutama viime yö on mennyt kivasti, pikkuinen on nukkunut aamuun asti eli herännyt vasta klo 5:n ja 7:n välissä. Muutenkin menee ihan kivasti. Olen testaillut pari kertaa rintareppua ja poika on siinä malttanut olla. Tilasin lastentarvikkeesta aurinkolasit hänelle, niin on helpompi olla ulkona. Pitäisi hakea ne postista, sillä eilen tuli saapumisilmoitus.

Vartin päästä pitäisi tulla lastenhoitaja. Ajattelin hyödyntää tämän ekan kerran siivoukseen ja kaupassa käyntiin. Alkaa nimittäin stressata tämä kaaos. Ajattelin pitää hoitajan pikkuisen pidempään jos on tarvis, jotta saan hommat tehtyä. Hän sanoi viimeksi käydessään, että voi olla tarvittaessa pidempään. Eihän tämä ole ihan sitä omaa aikaa mitä ajattelin, mutta lisää omaa hyvinvointiani ja vähentää kaaoksen aiheuttamaa stressiä. Ensi kerralla sitten sitä erilaista omaa aikaa.