Olen onnellinen! Uskalsin sanoa sen ääneen, vaikka pieni ääni sisällä varoittaakin, että jos sanon sen ääneen, onni viedään pois.

Eilen tuli 19 viikkoa täyteen ja ensi sunnuntaina raskaus saavuttaa puolivälin. Tämä viikko on jännittävä kokonaisuudessaan, keskiviikkona on rakenneultra ja sen lisäksi minulla on tällä viikolla myös lääkäri sekä neuvola. Viikonloppu oli jotenkin tosi mukava, vaikka ei tehty mitään ihmeellistä. Parisuhdekin voi tällä hetkellä mukavasti, miehen kriisi näyttää olevan taas tällä erää selätetty ja ollaan taas läheisiä, vitsaillaan ja viihdytään yhdessä. Jotenkin huomaa, että omakin jaksaminen ja kiinnostuminen asioista on ihan eriluokkaa kun kotona menee kivasti. Toivottavasti tämä tunne ja tilanne jatkuu pitkään.

Maha on tullut viikossa jotenkin uudella tavalla esiin. Se on selkeämmin raskausmaha ja jotenkin paljon jämäkämpi verrattuna siihen aikaisempaan mahaani. Huomaan myös, että maha on enemmän tiellä kun kumartelee tai touhuaa muuten. Se on jotenkin jännää, varsinkin kun vielä hetki sitten sitä ei edes huomannut. Kohta alkaa olla vaikeuksia peittää vatsaa. Toisaaltaan maha on minusta jotenkin oudolla tavalla söpö, kun sen tietää mistä johtuu. Mieskin tuntuu silittelevän mahaani jotenkin useammin, alkaa tämä asia konkretisoitumaan meille molemmille. Tänään olen saanut myös kahdelta ulkopuoliselta ihmiseltä kommenttia, että mahasi alkaa näkyä. En siis pelkästään kuvittele, vaan se näkyy myös muille.

Tässä kun mennään pitkällä lokakuuta, aloin miettiä, että isänpäiväkin on kohta jo tai siis kuukauden päästä. Tuli mieleen, että olisi hauskaa muistaa tulevaa isää jollain kivalla pienellä lahjalla. Nyt kovasti aivot raksuttamaan, josko keksisi jotain hauskaa pientä. Tämä raskaus on kuitenkin meille tuleville äideille niin paljon konkreettisempaa, että olisi kiva ottaa isää jollain hauskalla tavalla mukaan.