Eilinen meni miehen tyttären pihasynttäreitä järjestäessä ja viettäessä. Kivat juhlat ja onneksi ilmakin oli aurinkoinen, tosin aika tuulinen. Olin taas haukannut hieman turhan suuren palan kun olin luvannut tehdä hienon synttärikakun, joka vaati kakun muotoilua sekä kaulittavan kakun päällisen värjäämistä, paikalleen laittoa sekä kakun koristelua. Hermo oli mennä ja pieniä kompromisseja oli tehtävä, mutta onneksi kakku oli pikkutytön mieleen ja vieraiden mielestä maistui hyvälle. Oli kiva nähdä miehen sukulaisia. Miehen mummi höpötteli jotain, että olisi vauvan aika. Olin kuin en olisi kuullut, etten vain jää kiinni. Kertomisen aika ei ole vielä.

Tämä päivä on mennyt ulkona löhöillen ja kirjaa lukien, sillä vanha polvivammani on nostanut päätään ja polvi on tosi kipeä. Luulen, että leikkaus on edessä jossain vaiheessa jos haluan kävellä kymmenen vuoden päästä. Vähän pelottaa raskausaika. Paljoa ei saa tulla painoa lisää, muuten en kävele loppuraskaudessa.

Mies siivoili varastoa tänään ja löysi sieltä pikkuneidin vanhan syöttötuolin. Tuoli näytti hyvältä ja kelpuutin sen jatkokäyttöön. Saatan haluta kuitenkin maalata sen jossain vaiheessa. On hyvä, että joitain tavaroita löytyy ettei ihan kaikkea tarvitse ostaa. En kuitenkaan halua kaikkea käytettynä, vaan joitain juttuja pitää saada ostaakin.