Tänään oli se kauan jännitetty ja odotettu ultra. Olin kyllä melkoisen jännittynyt ja kauhuissani, ja yritin jo ennakkoon ikäänkuin varautua että siellä saattaa olla mitä tahansa. Äitiyspolin henkilökunta oli kyllä älyttömän ystävällisiä, jo ilmoittautumistiskiltä lähtien tuli hyvä ja tervetullut olo. Ultraamassa minulla oli harjoittelija (joka oli kylläkin toiminut kätilönä jo vuosia) sekä vanhempi konkari. Lähes koko ajan ultrattiin vatsan päältä, mutta lopuksi jouduttiin ultraamaan myös alakautta.

Olin huoneessa lähes tunnin ja melkein koko ajan siinä ultrauspöydällä. Sikiöstä katsottiin kaikki ruumiinosat, että ne löytyivät ja olivat normaalin kokoisia. Mitattiin reisiluu ja etsittiin vatsalaukku, aivot, nenä, selkäranka sekä katsottiin että istukka on hyvä, lapsivettä riittävästi ja napanuora löytyy. Niskaturvotuskin piti mitata ja tottakai myös sikiön pää-perämitta. Kaikki näytti hyvältä, kaikki ruumiinosat olivat paikoillaan ja mitat hyvät, sydämen syke oli n. 150, mikä menee hyvin raja-arvoihin. Välillä pikkuinen heilutteli käsiään, mutta osan aikaa myös lepäili. Päästä peppuun mitta oli 6,1 cm. Niskaturvotuksen mittaus ei ollutkaan kovin helppo juttu, sillä mukelo ei halunnut vaihtaa asentoa. Vatsaa hyllyteltiin ja heiluteltiin, ja joka kerta se vaihtoi asentoa kyllä mutta kellahti samantien takaisin. Pelkästään sitä niskaturvotusta yritettiin hakea varmasti parikymmentä minuuttia ja osan aikaa myös alakautta. Lopulta odotus palkittiin ja saatiin kuva. Niskaturvotusta oli 1,3 mm, mikä tietääkseni on ihan normaali. Muutama päivä pitää nyt vielä odotella veriseulan tuloksia, jotta nähdään ollaanko selvemmillä vesillä. Tämänpäiväisen perusteella kaikki näyttää todella hyvältä. Vielä siis jännitellään muutama päivä... Seuraava ultra-aika on sitten lokakuussa ja se on rakenneultra.

Ainiin, sikiön ikäarvio pysyi samana kuin varhaisultrassakin eli nyt rv 12+1 ja laskettu aika 2.3.2014.