Tänään tuli itku kun mietin mitä mies menettääkään eron takia. Tänään vauva on ollut tosi aktiivinen ja moni liikkeistä tuntuu vatsanahan läpi käteen asti. Tulin tosi surulliseksi kun tajusin, ettei mies saa tuntea vauvan liikkeitä ja kasvua. Ja mitä sitten kun vauva on syntynyt, mies ei pääse kokemaan syntymää tai lapsen ensimmäisiä päiviä ja viikkoja. Hän menettää kaikki lapsen kehittymiseen ja kasvuun liittyvät hetket. Hän ei koskaan saa lapseensa sellaista vanhemman ja lapsen suhdetta, joka normaalisti olisi. Ja mitä vielä... ensimmäiset hymyt, hampaat, kääntymiset, nukkuvan vauvan seuraaminen... oma pieni ihme. Olen todella surullinen miehen puolesta! Tässä tarinassa on yksi todellinen häviäjä. Ymmärtääköhän hän itse sitä ollenkaan?

Vauva on tosiaankin ollut tänään hyvin aktiivinen, aamulla tuntui jo ensimmäiset liikkeet ja nyt niitä on tullut pitkin päivää erilaisilla voimakkuuksilla. Vauvan liikkeet ovat kyllä yksi ihanimmista asioista tässä raskauden vaiheessa.

Asunnon remonttia ei ole vielä aloitettu, olen malttamaton. Haluaisin päästä muuttamaan pian, jotta saan kodin kuntoon jouluksi. Pieni pelko on koko ajan saadaanko remontti mahtumaan ihmisten kalentereihin, jotta homma saadaan hoidettua ajoissa. Talven tulokin pelottaa, sillä väliaikaisasumuksessani ei pysty enää talvella asumaan. Nyt jo asunnossa on ajoittain tosi kylmä, villasukkia pidän koko ajan. Sormet ovat välillä jäässä. Nyt raskauden aikana on ollut jonkin verran normaalia enemmän suonenvetoa jaloissa, kylmä myös lisää suonenvetoja. Onneksi minulla on oma patteri kotona, kissani tykkää nukkua jaloissani ja se tuo kyllä pikkuisen lisää lämpöä.