Huikea kolme päivää takana, käsittämätöntä ja ihmeellistä. Muutama päivä sitten olin täysin raskaana ja kolmen viikon päässä lasketusta ajasta. Nyt suurin raskausmaha on poissa ja sylissä tuhisee pikkuinen poikavauva. Kaikki tapahtui jotenkin epätodellisen nopeasti ja siksi on vaikeaa ymmärtää mitä juuri tapahtui. 

Soittelin tosiaan lauantai-iltana ystävien lähdettyä kyläreissultaan vielä synnärille. Koko illan oli niin vaikeaa olla missään asennossa ja alavatsassa oli taukoamaton menkkakipumainen tunne. Koska synnäriltä ohjeistettiin lepäilemään ja seuraamaan tilannetta, menin nukkumaan. Yllättäen sain nukahdettua ja nukuinkin noin puoli viiteen. Kun heräsin, olin melko varma, että synnytys on käynnistynyt. Jos illalla kivut olivat vielä jatkuvaa kipumössöä, aamulla ne olivat juuri sellaisia aaltomaisia mistä puhutaan. Katsoin kellosta supistusten väliä ja totesin välin vaihtelevan kuuden ja kahden minuutin välillä. Kivut olivat melko siedettäviä, mutta jokainen supistus vaati pysähtymisen ja tiukan keskittymisen hengittämiseen. 

Aloin katsoa kassista puuttuvia tavaroita kasaan, katsoin suurimpia edellisillan tarjoiluastioita ja tungin ne tiskialtaaseen, kävin suihkussa. Suihkun aikanakin supistuksia tuli neljästi. Kun kello alkoi näyttää inhimillisiä aikoja, soitin ystävälleni. Ystäväni söi pikaisen aamupalan ja laittoi tavarat kasaan, tuli sitten luokseni. Emme olleet enää kauaa kotona, sillä oloni alkoi olla tukala ja supistuksia tuli parin minuutin välein. Sairaalaan ajaessa ei onneksi ollut montaa supistusaaltoa, ne tuntuivat nimittäin autossa istuessa erityisen ikäviltä.

Synnärille saavuttaessa, pääsin juttelemaan kätilön kanssa samantien. Käytiin läpi tilanne ja sitten kätilö teki sisätutkimuksen. Olin 3 senttiä auki ja kätilö ehdotti, että kokeilen alkuun kivunlievityksessä ammetta. Pääsin saliin, jota olin toivonutkin. Samaan aikaan oli ilmeisesti pari muutakin synnytystä käynnissä. Jaksoin olla ammessa tunnin verran. Vesi tuntui hyvältä ja siinä oli miellyttävää köllötellä, supistusten aikana siellä oli vain hieman hankalaa olla. Lopulta lämmin vesi pisti heikon olon ja ajattelin tulla pois ammeesta. Seuraavaksi sain käteeni ilokaasumaskin, sekin jäi hetkelliseksi iloksi, sillä en pystynyt supistusten ollessa päällä keskittymään maskiin. Pyysin jotain muuta vaihtoehtoa, sillä supistukset tuntuivat todella ikäviltä. Siinä vaiheessa olin avautunut vain sentin lisää. Sain epiduraalin, joka tuli onneksi nopeasti ja vaikutuskin onneksi alkoi noin kymmenessä minuutissa. Puudutuksen jälkeen supistukset tuntuivat todella paljon siedettävämmältä, pystyin jopa päivittämään facebookiin missä olen. 

Epiduraalin vaikutusajan lepäilin ja nautin helpommasta olosta. Kun vaikutusaika alkoi loppumaan tsekattiin tilanne ja se ei valitettavasti ollut kauheasti edennyt. Minulle annettiin tippaan edistävää ja alettiin odottaa supistusten vahvistumista. Supistukset alkoivat olla taas todella ikäviä kun minulle annettiin lisää epiduraalia. Jäin odottamaan supistusten helpottamista kun yhtäkkiä kuului poks ja vedet hulahtivat sängylle. Siitä samantien olo muuttui totaalisesti, aivan kuin olisi tullut julmettu kakkoshätä. Oli järjetöntarve saada ponnistaa. Kätilö kurkkasi tilanteen ja sehän yllättikin kaikki, olin aivan auki ja valmis ponnistamaan. Ensin paikalla oli kätilö, kätilöopiskelija sekä ystäväni. Olin kylkiasennossa ja kokeiltiin ponnistamista siitä, ponnistusten välissä hengittelin happea maskista. Vaihdettiin puoli-istuvaan asentoon ja paikalle tuli myös lääkäri. Onneksi lääkäri ja kätilöt antoivat koko ajan palautetta siitä miten homma etenee. En tuntenut ollenkaan vauvan etenemistä ja ponnistukset seurasivat toistaan ilman, että olisin itse tiennyt teenkö ponnistuksen oikein. Kun sain koko ajan palautetta, osasin jatkaa samaan malliin.

Vauva syntyi 20 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen iltapäivällä. Olin saanut etukäteen antibioottia suoneen vauvan ali-ikäisyyden takia, vauva sai myös hetken lisähappea syntymänsä jälkeen. Napanuora oli syntyessä kaulan ympärillä. Vartin päästä syntymästä hän sai jo yhdeksän pistettä. Ihana, suloinen ja reipas poika oli tullut maailmaan. En saanut paljon vaurioita, pieniä vain. Kolme tai neljä tikkiä laitettiin. Istukka tuli ulos helposti ja se oli virheetön. Paikkauksen jälkeen sain pikkuisen rinnalle. Jonkin ajan päästä vauva mitattiin ja puettiin, sitten pääsimme osastolle, jossa oli iltapalaa tarjolla. 

Olin todellakin täynnä virtaa synnytyksen jälkeen. Kokemus oli hieno eikä minulle jäänyt siitä mitään hampaan koloon. Selvisin ilmeisesti koko hommasta tavallista helpommalla. Pikkuisen kriittiset mitat olivat 49 cm, 2940 g ja pään ympärys 33 cm. 

Tuntuu mielettömältä miten välittömästi pikkuinen tuntui omalta, rakkaalta. Olen onnellinen! Kirjoittelen sairaala-ajasta ja muista kuulumisista erilliseen kirjoitukseen.