Eilen oli vaikea päivä ja varsinkin ilta. Oli väsymys ja muutenkin jotenkin alakuloinen olo. Samanlainen olo oli selkeästi molemmilla ja tuntui ettei oikein mitään puhuttavaakaan ollut. Kun tultiin kotiin, posti oli tuonut kirjeen HUS:lta. Siinä oli kutsu sikiöseulontaan. Vaikka itse puhelimessa sanoin neuvolan henkilölle, että haluan kaikki tutkimukset mitkä saa, kuulosti ja tuntui tuo kutsu kovin pelottavalta. Olemme kuitenkin yhdessä sopineet, että kromosomitutkimukset tehdään, joten ei siinä sinällään ole mitään ihmettelyä. Nyt kuitenkin kun tuo kutsu konkreettisesti oli siinä, piti oikeasti vähän tutkia aihetta netistä enemmän ja miettiä mitä se tarkoittaa. Vaikka samalla tuo aika on se ensimmäinen virallinen ultra (toivottavasti ensi viikolla saan ensimmäisen), niin tuo sikiöseulonta on se mikä tuosta päällimmäisenä on mielessä.

Kutsun yhteydessä oli myös lähete laboratorioon, tässä tutkitaan ikäänkuin yhdistelmänä sekä verestä, että sitten ultrassa. Ultran yhteydessä tehdään niskaturvotusmittaus. Yhdistämällä mittauksen tulos verinäytteeseen saadaan tieto mahdollisesta suurentuneesta riskistä saada kromosomipoikkeava lapsi. Jos riski on suuri, sitten seuraa jatkotutkimusta joko istukka- tai lapsivesitutkimuksen muodossa. Ymmärtääkseni noin 5 sadasta naisesta on tuo kohonnut riski ja joudutaan jatkotutkimukseen (siis jos haluaa selvittää). Noissa jatkotutkimuksissa on vielä keskenmenoriskikin olemassa. Jotenkin hirvitti kun luin, että keskenmenoriskin määrittely on vaikeaa, sillä vielä viikon 15 jälkeenkin keskenmenon mahdollisuus on aika yleinen. Huh, tässähän saa pelätä sitten jatkuvasti. Jotenkin tähän asti olen vain ajatellut, että viikon 12 jälkeen alkaa olla selvemmillä vesillä.

Tänäänkään ei ole ihan paras päivä, vatsa on melkoisen kipeä. Jotenkin olin ajatellut, että tässä vaiheessa raskautta ei vielä tuntuisi juuri missään. Olisi ehkä pientä pahoinvointia, mutta muuten kaikki olisi kivutonta ja normaalia. Heh, niin väärin luulin. Onneksi kohta on viikonloppu!