Voi kun jännittää maanantainen. Innostuin lukemaan ihmisten kokemuksia tuosta nt-ultrasta ja veriseulasta. Kyllähän sen tietää ettei noita kokemuksia kannata netistä lukea, sinnehän palstoille eksyy juuri ne ihmiset, joilla kaikki ei ole mennyt hyvin tai on tullut surullisia uutisia. Se on varmasti myös ihmisten tapa käsitellä asioita, kun pääsevät purkamaan suruansa tai pelkojansa nettipalstoille. Sellaisella ihmisellä, jolla kaikki on mennyt hyvin ja ollut normaalia, ei ole edes tarvetta kirjoittaa palstalle, että meillä kaikki meni hyvin. Eihän siinä ole mitään uutisarvoa tai kiinnostavuutta. Yritän kovasti pitää järjen päässä palstoja lukiessa, että pitää mielessä tuon tosiasian. Toisaalta kuitenkin olen saanut hyvän käsityksen palstoilta tuosta prosessista ja asioista mitä siellä voi saada selville. Kyllä se auttaa taas valmistautumisessa.

Vaikka tietää, ettei palstoille saisi mennä, silloin tällöin tulee mentyä. Jos ei muuta, noilta palstoilta voi saada hyvän itkun. Silloin tällöin tulee kyllä ihan tarkoituksella haettua sitä itkua. Minulla se itku on niin herkässä, ettei paljon tarvitse hakea. Minulle toimii myös erilaiset blogit itkun saamiseksi, yhteen aikaan luin paljon blogeja, joissa ihmiset sairastivat parantumattomia sairauksia tai heillä oli muuten vaikeaa. Siinä huomasi taas vollottavansa silmät punaisena. Kuka käskee mennä sitä itkua hakemaan kun se muutenkin tulee niin herkästi. Joskus sitä vaan myös tarvitsee itkua, sekin välillä helpottaa, että saa itkeä kunnolla. Tosin saattaa se itku tulla välillä iloisista ja onnellisista asioistakin. Kerran katsoin Youtubesta videopätkiä tilanteista, joissa ihmiset olivat yllättäneet läheisensä vauvauutisilla. Tunsin oloni kyllä taas niin tyhmäksi kun tuollaiset asiat saivat itkemään. Siinä minä itkin niin, että vedet valuu silmistä ja nenä vuotaa. Onneksi olin silloin yksin kotona.

Niistä vauvauutisvideoista tuli mieleen, että olen kovasti miettinyt miten kertoisin vanhemmille ja sisaruksille uutisesta. Asumme melko kaukana toisistamme, joten kasvotusten en pääse kertomaan, mutta en haluaisi töräyttää asiaa puhelimessa vaan. Olisi hauskaa keksiä jokin hauska tapa kertoa asiasta, mutta ei kuitenkaan mitään yliampuvaa. Mietin voisinko lähettää niille jotain, jossa olisi vihje josta voivat päätellä vai mikä olisi hauska juttu?