Tänään oli sitten neuvolalääkäri. Sisätutkimusta ei tehty, koska se tehtiin ylimääräisellä käynnillä muutama viikko sitten, ja koska supistukset eivät ole olleet kipeitä. Arvot olivat pääsääntöisesti ok, vauvan sydänäänet hyvät. Sokerirasituskokeessa yksi kolmesta arvosta oli ollut pikkuisen koholla, ja nyt pääsen sitten testailemaan itseäni muutaman viikon verran. Eli sain sellaisen laitteen, johon laitetaan vähän verta ja siitä saa sitten tuloksen, joka kirjataan ylös. Testausta pitää tehdä 3-4 päivänä viikossa ja niinä päivinä piikitellään n. kymmenen kertaa. Pistäminen ei tehnyt kipeää ja oli ihan helppoa kun testasin sitä. Vastaanottohuoneessa olikin paljon porukkaa; lääkäri, terkkari sekä harjoittelija. Lääkäri päätti sitten kirjoittaa minulle jouluun asti sairaslomaa. Sanoi ettei halua riskeerata tässä vaiheessa, vaan näkee, että on parempi että lepään nyt ja koitetaan siten saada nuo supistukset rauhoittumaan. Vauva on kuitenkin niin pieni vielä, että on parempi lepäillä muutama viikko, jolloin ollaan sitten turvallisemmilla vesillä. Joulusta eteenpäin minulla on kuitenkin talvilomaa, joten töihin paluu olisi edessä vasta 7.1.

Siinäpä sitten tämän päivän tärkeimmät, loppuviikosta voikin sitten katsoa Netflixistä muutaman sarjan. Toisaaltaan olisin mielelläni ollut loppuajan töissä, sillä työpäiviä ei olisi muutenkaan ollut kuin 23 enää jäljellä. Nyt kuitenkin työpäivät tipahtivat puoleen ja pieni stressi siitä miten saan kaikki asiat tehtyä ennen äitiyslomalle jäämistä tammikuussa. No, vauva on tärkein enkä itsekään halua riskeerata sitä. Jotenkin vauvasta on tullut viime viikkoina minulle entistä tärkeämpi, ehkä se on pikkuhiljaa iskenyt tajuntaan, että mahassa todellakin on elävä pieni ihminen. Vauvan liikkeitä tulee seurattua päivittäin ja vauvalle juteltuakin. Huomaan useasti miettiväni jo aikaa jolloin pieni on syntynyt ja olemme pieni perhe. Synnytystä en ole vieläkään suostunut miettimään, muutaman kerran se on salakavalasti tullut mieleen, mutta olen työntänyt sen pois.