Eilinen päivä meni mukavasti jo totutulla tavalla eli syömistä, nukkumista ja vaipan vaihtoa. Vauvan nukkumisajat olivat minulle mukavaa omaa aikaa. Olen laittanut vauvan päivisin unien ajaksi pinnasänkyyn ja öisin pitänyt vieressäni. Öisin vauva on heräillyt välillä melko useinkin, joten on ollut itsellekin helpompaa kun vauva on valmiiksi vieressä. Toisaalta se on samalla sitä läheisyyttä, jota suositellaan. Ajattelin kuitenkin, että jos vauva nukkuu aina välillä myös pinnasängyssä, on hänet jossain vaiheessa helpompi ehkä siirtää omaan sänkyyn kokonaan. Vaikka onhan se aika ihanaa kun pieni tuhisija nukkuu vieressä, niin jossain vaiheessa on varmasti hyvä saada pikkuinen nukkumaan omaan sänkyyn. 

Siirryin pikkuisen kanssa nukkumaan sänkyyn yhdentoista maissa. Saimme nukuttua hieman, yhden syötön tehtyä ja toisen unipätkän jälkeen pikkuinen heräsi itkien. Näin heti, että kyse oli ilmavaivoista, niitä oli ollut myös edellisinä öinä. Hytkyttelin murua ja tarjosin välillä rintaa. Kun pahin vatsavaivavaihe on päällä, pikkuinen ei kuitenkaan pysty oikein syömään. Hän kyllä yrittää, mutta sylkee sitten rinnan pois ja huitoo ilmaa käsillään ja jaloillaan. Onneksi itkua kesti vain noin vartin ja sitten vauva suostui taas syömään ja ilmakin alkoi mahasta purkautua. Ilmeisesti vauvoilla on usein juuri öisin pahimmillaan ilmavaivat joten pitänee henkisesti valmistautua joka yö itkukohtaukseen. Toivottavasti itkun pituus pysyisi tuollaisena, sillä vartti on helppo sietää. Huono puoli oli, että kissa sekosi vauvan itkusta ja alkoi levottomasti kiertää asuntoa ja naukua kovaan ääneen. Kissa hermostutti minua enemmän, koska olisin voinut nukkua, mutta en pystynyt. Onhan tämä ollut iso muutos kissallekin, joten yritän kestää. Se varmasti rauhoittuu ajallaan, eikä kissa häiritse vauvan unia. 

Loppuyö meni mukavasti vuorotellen nukkuen ja imettäen. Kissa nukkui jaloissani peiton alla ja meillä oli siinä todellinen perhepeti. Aamulla neuvolasta soitettiin, jos voisinkin mennä vauvan kanssa sinne sen sijaan, että tulisivat kotiin niin kuin oli alunperin sovittu. Lupasin mennä, mutta sain menoaikaan pikkuisen joustoa. Puhelun jälkeen aloin miettiä miten aamutoimet saisi hanskaan siten, että ehtisin suurin piirtein aikataulussa. Koska pikkuinen nukkui sikeästi, ajattelin käydä vessassa. Olen huomannut, että vessassa pitää käydä aina kun on mahdollista, varsinkin pidätyskyky synnytyksen jälkeen on ollut koetuksella. (Lantionpohjan lihasten treenaus on jo aloitettu). No vessassa sain kuningasajatuksen käydä suihkussa samalla. Kun siinä sitten suihkun jälkeen huomasin hiukset märkinä, että olin jättänyt pyyhkeen makuuhuoneeseen ja samalla vauva heräsi ja aloitti itkun, sain huomata mitä tämä yksinhuoltajan arki on. Itseäni tilanne nauratti tällä kertaa, sain pyöriteltyä hiuksiini pyyhkeen ja kuivattua suurimmat. Sitten saikin työntää rintaa suuhun, jotta sai pikkumiehen rauhoittumaan. Toisen rinnan jälkeen vaipan vaihto ja sitten toinen rinta. Arvelin, ettei pikkuinen saanut ehkä syödyksi niin paljon kuin olisi halunnut, mutta nukahti hyvin turvakaukaloon matkalla neuvolaan. 

Painoa oli tullut parissa päivässä 200 g ja nyt muru painoi n. 2880 g. Saatiin kehut hyvin alkaneesta alusta. Mielestäni vauva onkin syönyt mukavasti ja maitoa tulee selvästi enemmän kuin alkuun. Neuvolan jälkeen käväistiin pikaisesti siwassa ostamassa ruokaa, vauva alkoi olla jo siinä hermostunut. Koska minun teki hirveästi mieli käydä hakemassa drive-inn:stä hampurilaisateria, ajelin yhdelle syrjäiselle parkkipaikalle jossa imetin molemmat rinnat. Nyt pikkuinen pysyi rauhassa kun hain aterian, tosin kotona pääsin vielä syöttämään ja oman ateriani söin viileänä tuntia myöhemmin. Päivä oli onnistunut, mutta mukavaa kun ei taas pariin päivään tarvitse lähteä mihinkään.