En ole vähään aikaan miettinyt ollenkaan eroa. Miestä olen ajoittain miettinyt ja puuttuvaa parisuhdettakin, mutta pääsääntöisesti huomaan, etten mieti ollenkaan sellaisia. Huomaan päivittäin hymyileväni jollekin asialle; hassulle jutulle telkkarissa, kissalleni, ystävien jutuille, vauvan potkuille... Odotan joka päivä innoissani muuttoa ja mietin tulevaisuuttani uudessa kodissa. Mietin arkea vauvan kanssa ja asioita mitä voin hänen kanssaan tehdä kun hän kasvaa. Suunnittelen lapsen nimijuhlia, kummeja ja ihmisten kutsumista kylään. Haaveilen kesästä ja vapaasta. 

Minulla on ajoittain oikeastaan todella hyvä olla. Yksin oleminen ei nyt juuri ahdista ollenkaan. Katson kotona ollessani telkkaria, surffailen netissä, suunnittelen tulevaisuutta, luen kirjoja, seurustelen kissan kanssa ja viestittelen kavereiden kanssa. Yhtenä päivänä huomasin miettiväni miten helppoa on olla juuri nyt yksin, sillä voin tarvittaessa lojua sohvalla jos mahan kanssa ahdistaa. Ketään ei syyllistä eikä minun tarvitse kokea syyllisyyttä tekemättömistä kotitöistä tai siitä etten huomioi toista riittävästi. Täytyy nauttia tästä fiiliksestä, varmasti tulee vielä myös matalia kausia ja tunteita.

Tällä hetkellä tuntuu aika onnelliselta. Olen onnellinen!