Tänään sain aamulla puhelun eräästä firmasta, jossa oli avoin työpaikka. Kyselivät kiinnostaisiko. Kerroin, että seuraavaan vuoteen en ole työmarkkinoilla. Hyvä fiilis tuli puhelusta, vaikka en nyt vapailla markkinoilla olekaan. Kyllähän tuollainen on itsetunnolle hyvä juttu.

Kävin tänään työpaikalla moikkaamassa työkavereita vielä ennen joulua. Iltapäivällä tapasin miehen lähisukulaisia. Kerroin heille ohimennen, että miehellä on uusi nainen, joka oli kuvioissa jo ennen eroamme. Tunsin huonoa omatuntoa lipsautuksesta, joka tuli kun kysyivät olenko varma, että tämä on lopullista. Mutta ei kait minun tarvitse olla mikään salaisuuksien pitäjä, ja toisaaltaan ei mies koskaan kieltänyt kertomasta. Sehän on totuus. Ilmeisesti olen edelleenkin vain niin lojaali miestä kohtaan, että koen että minun jollain tavalla pitää olla hänen puolellaan. No, oli kyllä kiva nähdä vauvan sukulaisia ja sain heiltä kivan joululahjan sekä vauvalle mm. pyyhkeitä, lakanoita, makuupussin sekä leluja. 

Kotiin ajelin melko myöhään illalla. Fyysisesti oli melko rankkaa olla koko päivä liikkeellä, toisaaltaan henkisesti oli hyvä juttu saada ihmiskontakteja. Postilaatikosta löytyi kelalta postia, tukipäätökset olivat tulleet. Päätöksissä ei ollut mitään yllättävää, ei ole mitään hajua miten rahat riittävät, mutta ehkä ne riittävät kun noiden päälle tulee vielä korotettu lapsilisä ja elatustuki. En ole kauheasti asiaa jaksanut murehtia etukäteen, näyttäisi siltä, että saan maksettua asumiskulut ja normaalit laskut noilla tuilla. Jos saan myytyä vanhoja kalusteita ja tavaroita, saan siitä hätävararahastoa säästöön mm. vauvan tarvikehankintoja varten. Eiköhän asiat järjesty ja mene ihan hyvin.