Otsikko on vauva-arkea, vaikka nyt on sunnuntai. Kotona vauvan kanssa ollessa kaikki päivät tuntuvat tasavertaisesti arjelta tai viikonlopulta riippuen katsontakannasta. Samoja asioita pyöritellään ja myös samat haasteet päivästä riippumatta. Rakastan olla kotona pojan kanssa, en kaipaa ollenkaan töihin. Mutta tuntuu että poika kasvaa aivan liian nopeasti. Ei enää tietoakaan siitä tosi pienestä vastasyntyneestä. Kyllähän tuo poika vielä vauva on, mutta vaatekoko on sen alun 50 cm:n jälkeen kasvanut 60-62 cm:iin. Poika on säilynyt sopusuhtaisena, pituuden ja painon kehittyminen menevät luultavasti aika käsi kädessä. Huomenna on neuvola, joten siellä kuulee sitten viralliset luvut. 

Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa pojalle aurinkolaseja. Hän ei niistä innostunut, mutta koitan totuttaa pikkuhiljaa niihin. Oltiin myös pienellä autoreissulla, yhteensä ajoa tuli noin 100 kilometriä. Oli kiva huomata, että poika nukkuu hyvin autossa ja vaikka välissä heräsikin, oli ihan hyvällä tuulella. Käytiin hakemassa ne matkarattaat sekä turvaistuin. Turvaistuin on 0-25 kiloiselle, turvakaukalo käy pikkuhiljaa pojalle pieneksi. Laitan kuvat ostoksista kunhan ehdin.

Kävimme reissussa myös yhdessä kauppakeskuksessa. Siellä noin kuusikymppinen naisihminen tuli juttelemaan. Kyseli pojan ikää, kehui vaatteita ja alkoi sitten selittää miten tärkeää imetys on ja miten sen tärkeyttä aliarvioidaan. Ihmiset osaavat olla aika ajattelemattomia. Itse täysimetän poikaa ja maitoa on riittänyt, mutta tiedän paljon ihmisiä, jotka olisivat halunneet imettää, mutta se ei sitten syystä tai toisesta ole luonnistanut. Ei ole kivaa jos siinä vaiheessa joku ventovieras tulee lähes iholle sen asian kanssa. Ihmiset haluavat aina päteä ja neuvoa. Itsekin kyllä kuuntelen neuvoja, mutta päästän ison osan ohitse, sillä haluan päättää itse miten lapsen kanssa toimin.