Taas on menty päivä eteenpäin... Eilinen päivä oli erityisen raskas. Olin kotona ja romahtelin pitkin päivää. Yritin hoidella asioitani, soittelin tulevan kotipaikkakuntani neuvolaan jne. Joka kerta kun jouduin uudelle ihmiselle kertomaan tilanteestani, tuli itku. Ehkä juuri tuon itkuisuuden vuoksi, sain uudesta kotikaupungistani neuvola-ajan heti ensi viikon maanantaille. Suosittelivat varaamaan käynnille vähän enemmän aikaa, mikä on sinällään hyvä, jotta saan ehkä myös puhua tilanteestani ulkopuolisen kanssa.

Tänään olen ollut töissä ja minulla on ollut parempi päivä. Olen itkenyt kerran, mutta pystynyt puhumaan tilanteestani myös itkemättä muutaman läheisen työkaverin kanssa. Olen saanut varattua myös ajan yhteen pankkiin, jossa siis aiheena mahdolliset lainaratkaisut. Lisäksi sain tehtyä muuttoilmoituksen maistraattiin ja postiin.

Pitää yrittää pitää itsensä puuhakkaana, niin ei tule koko ajan vatvottua tätä asiaa. Varmasti vielä kovia ja vaikeita aikoja on tulossa, mutta toivottavasti pian pilkahtaa jossain myös aurinko.