Tänään oli fyysisesti raskas päivä töissä. Oli paha olla, supisteli ja sattui mahaan aina kun kävelin tai seisoin. Lähdin lopulta aiemmin töistä kun vointi vain paheni. Puhuttiin pomon kanssa ja sovimme, että tarvittaessa voin tehdä enemmänkin etäpäiviä jos toimistopäivät tuntuvat raskailta. Laskin tänään, että jäljellä on enää 24 päivää töitä.

Kotona olen lepäillyt sohvalla ja olo on ollut nyt siedettävä. Olen pyöritellyt nimiä vauvalle. Pikkuhiljaa alkaa muodostua ajatus top-nimistä. Aluksi listalla oli paljon nimiä, mutta niistä on tippunut matkan varrella moni pois. Ennen eroa minulla oli kaksi listaa kun en ollut varma tuleeko lapselle minun sukunimeni vai miehen. Minulla on harvinainen suomalainen nimi ja miehellä ruotsinkielinen nimi. Nyt kun sukunimi on selvillä, ollaan enää n. Kymmenen nimen listassa, josta otan todennäköisesti sekä ensimmäisen, että toisen nimen. Kolmas nimi tulee sitten suvusta. Tuosta kymmenen nimen listasta on noussut muutama ylitse muiden, niistä tulee etunimi. Olen kyllä huipputyytyväinen kun nimi on päätetty jossain vaiheessa, olen kokenut valinnan niin vaikeana.

Viime päivinä olen miettinyt paljon tuota pientä ihmisen alkua tuolla mahassa. Vauva on minulle niin tärkeä, en kestäisi jos jotain sattuisi. Aion puhua huomenna neuvolalääkärin kanssa noista supistuksista, en halua riskeerata tätä kaikkea. Tosin varmaankin huomenna lääkäri katsoo muutenkin tilanteen ja näkee jos jotain muutoksia on tullut. Toivottavasti ei kuitenkaan mitään totaalilepoa määrätä, se voisi tässä vaiheessa olla aika rankkaa maata paikallaan. No, ei nyt viitsi maalailla mörköjä seinille ennen huomista.