Tänään tuli täyteen 27 viikkoa. On hassua, ettei tätä pysty jakamaan miehen kanssa. Ettei ole ketään kenen kanssa tutkittaisiin netistä minkä kokoinen lapsi milloinkin on ja ihmeteltäisiin vauvan liikkeitä. Nyt mietin asioita vain yksin. Olen aina ollut realisti parisuhteiden kanssa, ymmärtänyt että suhde ei välttämättä jatku ikuisesti. Mutta tällaista tilannetta en käsitä, en ole koskaan voinut kuvitella että mies muuttaisi mielensä näin pian kun on ensin halunnut lapsen. Puolessa vuodessa. Tämän kanssa täytyy tietysti elää, mutta sitä mietin usein. Mietin myös, että jos olisin yksin, hankkisin todennäköisesti jonkun laastarisuhteen. Se on jotenkin tapaistani, kaipaan sitä läheisyyttä. Nyt laastarisuhde ei oikein ole mahdollista. 

Mutta siis, jos olen oikein laskenut, nyt alkaa raskauden kolmas kolmannes. Enää kolme kuukautta h-hetkeen, jolloin elämäni mullistuu ja kaikki muuttuu. Aika upeaa!

Tänään ajattelin uhmata mahdollista tulevaa myrskyä ja lähteä katsomaan joulumarkkinoita sekä hakemaan huonekalukauppaan saapuneen mattoni. Katsotaan löytyisikö joulufiilis ja hyvä mieli.